Tällä palstalla on jo muutamaan kertaan tullut todettua, että tuottajan töissä on oltava valmis melkein mihin vain. Mutta missä menee raja, mihin oikeasti kannattaa ryhtyä?
Kysymys palasi mieleeni, kun Anna-Mari sai päähänsä, että hän lähtee kokeilemaan kerjäämistä. Hän halusi tietää, miltä tuntuu nököttää Kauppahallin kulmalla kylmänä, talvisena päivänä ja kerjätä. Loistoidea! Ja ei muuta kuin hommiin. Kävin ostamassa Anna-Marille kirpputorilta kerjäläisasun: beigen toppatakin ja villaliivin. Toppahousut, huivit ja hatut löytyivät omasta takaa. Ihan täydellinen.
Yhtäkkiä tajusin, että meidän on pakko ottaa mukaan myös henkivartija. Entä jos joku hyökkää kimppuun. Suomalaisista kun ei koskaan tiedä. Ja miten kerjäläiset itse suhtautuvat siihen, että heidän apajilleen tulee uusi tulokas? Lehdet ovat kertoneet, että kerjäläiset ovat välillä ottaneet matsia reviireistään. Saimme lopulta pitkänhuiskean nettimiehemme Antin mukaan reissuun. Minä kuvasin. Anna-Maria jännitti. Minua hirvitti.
Ensimmäiset sydämentykytykset tulivat jo viiden minuutin jälkeen. Huomasin, että kerjäläisrouva lähestyy maassa kykkivää Anna-Maria. Rouva ei onneksi ollut vihamielinen. Vaihtoi vain muutaman sanan ja poistui paikalta. Kertoi, että raha on tiukassa.
Vaihdoin kuvauspaikkaani ja siirryin toiselle puolelle tietä, kun yhtäkkiä huomasin Anna-Maria silmäilevän nuoren miehen. Hänellä oli maihinnousukengät ja rotevat hartijat. Vähän lasittunut katse. Mies näytti jotenkin aggressiiviselta ja asteli kohti Anna-Maria. Olin saman tien hyökkäämässä tiikeriemon lailla päin punaisia ja tien yli puolustamaan toppatamineissaan maassa istuvaa kerjäläistämme. Mies näki päättäväisen ja hurjistuneen katseeni ja muutti suuntaansa. Tilanne oli ohi. Olimme selvinneet.
***
On niitä huvittaviakin keikkoja. Paria viikkoa myöhemmin lähdin hakemaan Kokoomuksen toimistolta Pahvi-Saulia lainaan lähetykseemme. Pahvi oli kokenut kovia ja teipattu jo kolmesta kohtaa. Muun muassa kaulasta. Pahvi-Sauli kainalossa kuljin kaupungin läpi ja sain sympaattisia katseita. Moni halusi kommentoida. (Vähän sama juttu silloin, kun kannoin mieheni kanssa patjaa kaupasta kotiin. Ota vuoteesi ja käy-läppää tuli sieltä täältä)
Tuuli oli kova ja pahvi heilui tuulessa välillä holtittomasti. Liikennevaloissa iäkäs, hauras herrasmies koputti minua olalle ja sanoi:
-Anteeksi rouva, ystävältänne taitaa kohta pudota pää.
Ja eikun lisää maalarinteippiä.
Sanna Wänskä
Kirjoittaja on Aamuvirkkulan tuottaja.
Anna-Mari kerjäläisenä - katso video!
(Kuvassa Anna-Mari ja Pahvi-Sauli)
