Anssi Kela: Isän kuolinpäivä on muistoissani
Laulaja Anssi Kelan Nostalgiaa-albumi on täynnä kasarivaikutteisia kappaleita, joihin tähti on ammentanut voimaa esimerkiksi isältään Juha Kelalta.
Äskettäin laulaja päätyi otsikoihin isänsä kuolemaan liittyen. Anssi Kela oli jäänyt asian tiimoilta mietteliääksi ja kommentoi nyt kuoleman vuosipäivänä asiaa Facebookissa faniryhmässään.
"Oli outo sattuma, että asiasta kysyttiin haastatteluissa juuri nyt, sillä tänään isäni kuolemasta on tullut kuluneeksi tasan 30 vuotta." Kirjoitti tähti.
Kelan kirjoitukset ovat aiemminkin aktivoineet faneja, mutta alla oleva kirjoitus sai monet vastaamaan myötätuntoisesti ja kannustavasti laulajalle. Lue sinäkin Kelan koskettava pohdinta edesmenneestä isästä.
Kuolinpäivä muistoissani
"Isäni Juha Kela oli kosketinsoittaja ja lauluntekijä gospelyhtye Pro Fidessa. Hän oli mahdottoman lahjakas muusikko, tässä maassa ei ollut kovin montaa saman tason kosketinsoittajaa. Kasvoin kirjaimellisesti hänen pianonsa varjossa: isä soitti kotona paljon, harjoitteli ja teki biisejä. Hän oli minun esikuvani. Tiesin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että haluan tehdä samaa kuin isä. Kävin katsomassa Proi Fiden keikkoja ja pääsin joskus isän mukana studioonkin. Silloin syttyi liekki, joka lepattaa vieläkin.
Isäni kuoli auto-onnettomuudessa 3.5.1985. Tuo päivä seisoo muistoissani kuin majakka. Tuntuu mahdottomalta, että siitä on jo 30 vuotta. Isä oli kuollessaan vain 34-vuotias, minä olen nyt jo lähes kymmenen vuotta vanhempi. Tuon ajatteleminen nyrjäyttää jotain päässäni. Isä oli minulle jonkinlainen aikuisen miehen standardi ja sellaisena hän on päässäni säilynytkin. Itseäni en tunne erityisen aikuiseksi, mutta olen silti ajanut jo aikaa sitten isäni elinkaaren ohitse.
Olen monessa suhteessa isäni poika. En muistuta häntä erityisen paljoa ulkoisesti (veljessäni on paljon enemmän isän näköä), mutta olen perinyt monet hänen luonteenpiirteensä. Lakoninen ja kuivahko huumorini on kuulemma silkkaa Juha Kelaa. Käsialassani J-kirjaimen koukku on vähintään yhtä iso kuin isälläni. Tärkein perimä kuuluu kuitenkin musiikissani.
Mitä jos isä palaisi keskuutemme?
Huomaan miettiväni aina silloin tällöin isääni pienen ajatusleikin kautta: mitä jos hän palaisi tänään jonkinlaisesta aika-avaruuden madonreiästä keskuuteemme juuri samanlaisena kuin kuollessaan? Syöksyisi suoraan vuodesta 1985 vuoteen 2015. Mikä kaikki olisi toisin? Ei Neuvostoliittoa, ei markkaa. EU. Internet, älypuhelimet, sosiaalinen media. Ei tupakointia sisätiloissa. Spotify, Netflix. Ruoka, jota syömme. Navigaattorit. Tapa, jolla teemme musiikkia. Isäni kuolema on minun maailmassani referenssipiste, johon vertaamalla ymmärrän kuinka paljon on muuttunut omana elinaikanani. Emme aina tajua elävämme oikeasti tulevaisuudessa. Vuodesta 1985 sinkoutunut isäparka olisi täysin hukassa tämän päivän maailmassa.
Ajattelen häntä toki muutenkin. Joskus mietin, millaista olisi soittaa isän kanssa. Arvostaisiko hän minua muusikkona? Entä ihmisenä? Isäni oli uskovainen — ja vieläpä sieltä asteikon fundamentalistisimmasta päästä. Minä olen kulkenut erilaisen polun, en nykyisin jaa hänen silloista ajatusmaailmaansa. Mutta allekirjoittaisiko hän sitä enää itsekään? 30 vuodessa maailmankuva ehtii rönsytä moneen suuntaan, jos sille vain uskaltaa antaa tilaa.
Onneksi minun ei ole koskaan tarvinnut kyseenalaistaa hänen rakkauttaan. Tärkein isääni liittyvä muisto on se, miten hän tuli iltaisin minun ja veljeni huoneeseen ja laittoi meidät nukkumaan. Ennen huoneesta poistumistaan hän sanoi: ”Hyvää yötä pojat, minä tykkään teistä."
Niin minäkin tykkäsin sinusta, isi."
Kuluneella viikolla käväisin otsikoissa isäni kuolemaan liittyen. Oli outo sattuma, että asiasta kysyttiin...
Posted by Anssi Kela on 3. toukokuuta 2015
