Kirje koiranmyrkyttäjille leviää netissä: "Koiran kivun tuntee omassa kehossa"
Suomessa on jälleen lähiviikkoina paljastunut useita tapauksia, joissa myrkytetyllä lihalla on yritetty tappaa ihmisten koiria. Nyt yksi koiranomistaja on tarttunut toimeen ja kirjoittanut avoimen kirjeen ihmisille, jotka yrittävät koiria myrkyttää.
Koirien myrkyttäjiä on jälleen liikkeellä. Useimmiten he toimivat myrkyttämällä lihanpaloja ja jättämällä niitä suosittujen koiranulkoilutusreittien varrelle. Härskeimmät heittävät myrkytettyjä lihoja koiraperheiden pihoihin. Tuolloin riskissä eivät ole vain koirat, vaan myös perheen mahdolliset ulkona leikkivät lapset.
Suomalainen nainen on nyt kirjoittanut avoimen kirjeen ihmisille, jotka koiria myrkyttävät. Se leviää Facebookissa ja ymmärrettävästi, summaahan se hyvin sen, millaisia ajatuksia koiran myrkyttäjät koiranomistajissa herättävät.
"Mikäli olet päättänyt yrittää tappaa jonkun koiran myrkyttämällä, uskon että uskot että sulla on siihen hyväkin syy ja oikeus. Vaikkakaan en pysty allekirjoittamaan mitään niistä. Keskustelua seuranneena perustelusi ovat jotain linjalla: koirat puree ihmisiä, koirankakka on ällöö, ne koirat tuhoaa ympäristön, v*ttu niitäkin hulluja koiraihmisiä joiden koko elämä pyörii koirien ympärillä ihan niinkuin ne olisi niiden lapsia.
Edelleen en ole kovin varma siitä, voiko järjellä puhutella koiranmyrkyttäjiä, mutta yritetään. Koetas sisäistää tällainen ajatus: Ei mun koira. Mun koirani ei pure ketään. Se ei häiritse ketään muutoin kuin hengittämällä. Sen kakat kerätään. Minä huolehdin siitä, minä olen vastuussa siitä, minä takaan sen käytöksen turvallisuuden ja harmittomuuden. Jos sua v*tuttaa jokin mitä mun koirani tekee, se on mun syyni - ole hyvä ja tule vetämään mua turpaan, älä myrkytä mun koiraani." kirjoittaja pyytää.
Kirjoittaja vetoaa myrkyttäjiin ja pyytää heitä ajattelemaan, että koiran tuska aiheuttaa tuskaa myös omistajille.
"Kaikki, jotka omistavat koiran, tietävät miltä se itsestä tuntuu, kun eläimeen sattuu. Siihen eläimeen, jonka koko elämä on meidän varassamme, jonka hyvinvointi ja elämän laatu perustuu vain ja ainoastaan siihen, miten hyvin me sitä hoidamme ja suojelemme ympäristön vaaroilta.
Koiraihmiset kyllä tietävät, miltä se tuntuu kun koira, joka on viimeiseen asti taistelija joka ei halua näyttää kipua tai pelkoa, huutaa ja kiljuu kivusta kun siihen koskee ja se silti on kannettava autoon ja ajettava eläinlääkäriin, vaikka jokainen töyssy tiessä sattuu siihen parhaaseen ystävään takakontissa.
Miten sitä silloin toivoo, että sille eläimelle voisi jotenkin selittää, että se en ole minä joka sua satuttaa, minä autan, kohta kaikki on taas hyvin, älä pelkää. Sen kivun tuntee omassa kehossa, ja se muisto eläimen kivusta ja omasta neuvottomuudesta sen edessä herättää öisin vielä vuosien jälkeen."
Hän summaa kirjoituksensa pyyntöön:
"Jos olet varma että tämä on se, mitä haluat saada aikaiseksi teoillasi, tee mulle palvelus. Laita siihen myrkkysyöttiisi puhelinnumerosi. Lupaan soittaa sulle sitten jos se on mun koirani joka sen myrkyn syö, kerron sulle osoitteen jonne voit tulla seuraamaan omien pienten kätöstesi jälkeä.
Saat kuunnella sen koiran huudon, kiljumisen ja hengen kakomisen, ja katsoa kun se tärisee pupillit laajentuneina. Tässä kohtaa minä en vielä hajoile, koska se koira vielä tarvitsee minua, mutta olet tervetullut katsomaan mitä mulle tapahtuu sitten kun eläinlääkärin huoneen ovi menee kiinni ja ruvetaan odottamaan tietoa, menettääkö se myrkyttämäsi koira henkensä vai ei.
Koska sitähän sä halusit, ja senhän mä ansaitsin?" hän summaa.
Lue koko koskettava kirjoitus tästä.
Lähde: Facebook
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Keskisuomalainen.
