Samaistutko Tuhkimoon tai Lumikkiin? Tuttujen satuhahmojen taustalla piilee persoonallisuushäiriöitä
Rakkaimmissa tuntemissamme saduissa on olemassa psykologiset puolensa.
Sadut ovat monen lapsen ja aikuisenkin mieleen, koska ne pystyvät koskettamaan syviä tunteitamme. Ne ovat ajattomia ja vaikuttavat "aina olleen olemassa". Sadut kertovat myös ihmisen sisäisistä prosesseista ja kuvastavat sisäisiä ja ulkoisia vastuksia, joita tavallinen ihminen voi kohdata elämässään.
Satututkija Bruno Bettelheimin mukaan ne ilmentävät suuria olemassaolon kysymyksiä - kuten aikuiseksi kasvamisen pelkoja, halua elää ikuisesti, yksinäisyyden pelkoja ja halua löytää tosirakkaus. Kuvakieli on niin helppoa, että lapsikin sen ymmärtää. Sadut voivat ilmentää myös tietunlaisia persoonallisuushäiriöitä.
Tuhkimo:
Tuhkimon tarina ilmentää naisen riippuvuutta miehestä - joko taloudellista tai tunnetason ripustautumista. Nykypäivänä tuhkimon tarinaa voidaan tulkita monesta näkökulmasta. Tuhkimo ilmentää naista, joka odottaa tavalla tai toisella tulevansa aina pelastetuksi elämässään elätellen ruusuisia kuvitelmia päässään. Kyseessä on tarina läheisriippuvuudesta ja kaltoinkohtelusta, josta voi vapautua vain asettamalla omat rajansa. Tarinalla on opetuksensa, mitä seuraa epärealistisista odotuksista, joita asetat ympäristöä kohtaan. Tuhkimo-kompleksissa ihmisen suurin ristiriita on hänen itsensä sisällä. Kyseinen henkilö haluaa vietellä itselleen auttajan ja elättäjän.
Pinokkio:
Pinokkio on tarina patologisesta valehtelijasta, joka ei voi itselleen mitään. Sadussa valehtelusta vain jää kiinni ja nenä pitenee. Oikeassa elämässä tällainen valehtelija ei välttämättä jää samalla tavalla kiinni, vaikkakin hänen elämänsä laatu kärsii lopulta siitä, ettei kukaan tunne ihmistä omana itsenään.
Prinsessa Ruusunen:
Prinsessa Ruusunen -satu kertoo tarinan tytöstä, joka vajoaa syvään uneen. Siitä hänet voi herättää vain prinssin suudelma vuosia myöhemmin. Oikean elämän prinsessa Ruusunen voi kärsiä Klene-Levinin syndroomasta, harvinaisesta neurologisesta tilasta, johon kuuluu pitkiä nukkumiskausia ja muuttunutta käytöstä. Kun tila tulee päälle, ihminen nukkuu syvästi pitkiä jaksoja ja herää vain käydäkseen vessassa tai syödäkseen.
Bambi:
Bambin äiti ammutaan ja tapetaan metsästäjän toimesta, minkä vuoksi Bambi on erittäin herkkä ja suhtautuu sympatialla eläimiin. Bambi-kompleksissa ihmisellä on vahvat ajatukset metsästystä vastaan ja he saattavat olla suoranaisia eläinaktivisteja, koska eivät siedä eläinten kaltoinkohtelua.
Lumikki:
Lumikki on epäluuloinen ja suhtautuu kaikkiin epäileväisesti, erityisesti kuningattareen, jonka hän uskoo tulevan peräänsä. Kun kuningatar tarjoaa Lumikille omenaa, Lumikki uskoo, että tämä yrittää myrkyttää häntä. Lumikki uskoo myös pystyvänsä puhumaan metsän eläimille ja saavansa heidät siivoamaan talonsa. Jos tällaisen käytöksen siirtää suoraan nykyaikaan ja oikeaan arkielämään, Lumikki-tyypin voi siis epäillä olevan epäluuloissaan harhainen ja kuvittelevan asioita päässään.
Lumikin kääpiöt:
Myös seitsemän kääpiön on ajateltu merkitsevän erilaisia persoonallisuushäiriöitä. Esimerkiksi Jörön nähdään kuvaavan sadussa syvästä masennuksesta kärsivää henkilöä, Uneliaalla taas on narkolepsia ja Ujo kärsii sosiaalisista peloista. Lystikkään nähdään kärsivän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, johon kuuluvat depressiivisyys ja mania.
Lumikin paha kuningatar:
Lukimin äitipuolta pidetään pesunkestävänä narsistina. Hän on pinnallinen, kiinnostunut ulkokuoresta ja ja siitä, miten taikapeili näkee hänet. Hän pitää itseään tärkeimpänä kaikista. Kuningattaren suurin tragedia on ikääntyminen ja sen merkit, sekä alati kaunistuva Lumikki, joka on viemässä hänen paikkansa valtakunnassa.
Pieni merenneito:
Ariel on merenneito, joka keräilee ihmisten tavaroita, eikä näe siinä mitään ongelmaa. Arielia voidaan pitää tyyppiesimerkkinä ihmisestä, joka keräilee sairaalloisesti tavaraa, ja pitää asiaa täysin normaalina. Tavallisessa elämässä nähdään ihmisiä, joiden asunnot ovat vuoraantuneet tavaralla, koska mitään ei osata heittää pois tai lajitella.
Arielilla on myös joitain kehon hyväksymisongelmia. Hän ei hyväksy merenneidon pyrstöään, vaan haluaa samanlaiset jalat kuin ihmisilläkin ja on valmis kärsimään asian takia mittaamattomasti, jos hänestä voi vain tulla joku muu kuin hän on.
Kaunottaren ja hirviön Gaston:
Bellen omahyväisellä kosiskelijalla on selvää naisvihaa taustalla öykkäröivän käytöksensä alla. Hän yrittää saada kylän kauneimmasta tytöstä vaimoa itselleen, mutta huonoin tuloksin. Naista alentava käytös ei ole omiaan herättämään naisten haluja ja intohimoja. Gaston rakastaa myös omaa peilikuvaansa narsistin tavoin.
Hirviö:
Kaunotar ja hirviö -sadun hirviö kärsii masennuksesta - ja voiko häntä syyttää siitä. Noidan lumouksesta johtuen miehen iho on peittynyt turkkiin ja hän muistuttaa paholaismaista otusta. Kuka näkisi tämän ankean maskin taakse? Hirviön tarina muistuttaa ihmisistä, jotka ovat oman mielensä luomassa vankilassa, yksin, puhumassa esineille ja huonekaluille.
Peter Pan:
Peter Pan ilmentää selkeimmin ihmistä, joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Monesti tällaisia ihmisiä kutsutaan Peter Pan -syndroomaisiksi. Koko tämän hetken kulttuuria pidetään nuoruutta ja nuorekkuutta ihannoivana, siksi tällaiset kidult-aikuiset menestyvät usein elämässään. Peter Pan -syndroomalla on myös huonot puolensa kaiken hauskuuden, leikin ja hauskanpidon alla - kyse on ihmisestä, joka ei suostu ottamaan vastuuta itsestään ja on siten taakka muille.
Lähde: Empowher, Prezi, Buzzfeed.
