Kuva: Fotolia

Suomalaisten opettajien arki on helvettiä - koulunkäyntiavustajan teksi leviää Facebookissa

16.10.2016 15:15 - Mikko Räsänen

Suomalainen opettaja on julkaissut avoimen Facebook-kirjoituksen, jossa hän kertoo, miten hurjaa arki on jo alakouluissa.

Facebookissa leviää vauhdilla suomalaismiehen kirjoitus. Mies kertoo työskennelleensä jo yhdeksän vuoden aijan niin kouluavustajana kuin opettajan sijaisena niin ylä- kuin ala-asteilla, maahanmuuttajille tarkoitetuissa ryhmissä, kehitysvammaisten opettajana ja erityisopetuksessa. Opettaja on julkaissut kirjoituksen siitä, millainen tilanne monissa suomalaiskouluissa on - oppilaiden vanhempien siitä tietämättä, tai siitä piittaamatta.

"Olen ollut töissä yläasteella, ala-asteella kuin myös kokonaan kehitysvammaisille tarkoitetussa koulussa. Yleisopetuksessa, valmistavassa luokassa (maahanmuuttajille) ja erityisopetuksessa, minkä nimikkeen alle mahtuukin sitten niin paljon erilaisia diagnooseja ja oppilaita, että ei voi lajitella. Nykyinen luokkani on toista vuotta putkeen tuettu erityisluokka/ex-nivel, mikä on peruskoulun puolella tuetuin muoto. Seuraava sijoituspaikka lapselle ei olisi enää toisessa erityisluokassa, vaan se olisi sairaalakoulu."

"Laskujeni mukaan olen ollut töissä yhdeksässä eri koulussa, kolmessa eri kaupungissa. Lapset ovat olleet samaan aikaan erilaisia ja samanlaisia kaikkialla, mutta näin raa'asti kärjistäen, mitä isompi kaupunki ja huonompi asuinalue, sitä vaikeammat tapaukset."

"Kun olin itse lapsi, omassa luokassa oli yksi-kaksi häirikköä, sellaisia jotka olivat säännöllisin väliajoin vaikeuksissa, mutta ei mitään suurta. Ne oikeasti vaikeat tyypit, joiden kanssa ei oikeastaan halunnut olla tekemisissä, olivat erityisluokissa. Työuralla häirikköjen määrä on vain kasvanut ja nykyään jo yleisopetuksen puolella meno on välillä järkyttävää. Tällä viikolla katselin ikkunasta, kun lapset olivat välitunnilla. Ykkösluokkalaisen kokoinen poika juoksi ja huusi ”huora huora huora huora!”

"Vuosien varrella minua on haukuttu, tai siis oppilaiden puolelta ”puhuteltu” niin monella erilaisella nimellä, että kaikkia ei voi muistaa. ”Tyhmä, idiootti, vammainen, kusipää, rasisti, neekeri, homo, runkkari, persereikä, hullu, sekopää, spermanimijä, unohtamatta noiden eteen laitettavia tehoste-konjuktioita kuten vittu, saatana, perkele ja paska.” Siinä muutama. On annettu tappouhkauksia, uhkailtu ja yritetty heittää veitsellä, saksilla, kivillä, ylipäätään millä tahansa mikä on käteen sattunut. Olen takavarikoinut bongin, kääntöveitsiä, itsetehdyn pienen pommin, olen ollut sammuttamassa oppilaan sytyttämää paloa vessassa. Oppilaita on tullut kouluun kännissä ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Minua on lyöty, potkittu, purtu, väännetty, raavittu, syljetty päälle. En edes muista, kuinka moneen kiinnipitotilanteeseen olen joutunut, koska oppilas on ollut vaaraksi itselleen, muille oppilaille, tai minulle ja työkavereille. Kehitysvammapuolella aika usein. Viime vuonna melkein joka päivä, joskus useamman kerran päivässä. Tänä vuonna onneksi melko harvoin. Tällä viikolla kahdesti."

"Kuinka moni teistä joutuu kestämään tuollaista töissä? Edes te FB-kaverit, jotka olette järjestyksenvalvojia? Kyllä, joka kerta kun olen kirjoittanut työsopimuksen ja astunut tiettyyn luokkaan, olen tiennyt millaisia oppilaita on luvassa. En valita. En ole kertaakaan valittanut, kun joku edellämainituista tilanteista on tapahtunut. Jotkut ovat paenneet tilanteista, poistuneet luokasta, lopettaneet työnsä. Mutta silti työsopimuksessani ei lue, että minun kuuluisi olla kenenkään sylkykuppi."

"Päivien aikana vituttaa ihan suunnattomasti, jos joutuu sanomaan lapselle tiukasti. Ei huutaen, mutta tiukentamaan äänensävyä ja puhetapaa. Valitettavasti sitä tapahtuu melkein päivittäin ja valitettavasti joillekin se on ainoa puhe, mitä he ymmärtävät. Lapsien oikea kasvatus, se millaisia ihmisiä he ovat, esimerkiksi siellä koulussa, tapahtuu kotona. Miten puhutaan, miten käyttäydytään. Malli tulee sieltä. On erittäin vaikea laittaa rajoja koulussa sen 4-6h aikana, jos sen lopun 18h lapsi saa käyttäytyä miten haluaa."

"Lapsen kotiolosuhteet voivat olla mitä tahansa. Vanhempia ei kiinnosta, eivät välitä, heille on aivan sama. Vanhemmat voivat olla väsyneitä, jos tuntuu että kotonakaan ei saada lasta kuriin. Se on ikävää ja ymmärrettävää, mutta koulun ja kodin yhteistyö olisi äärimmäisen tärkeää. Palavereihin ei tulla, viesteihin ei vastata. Vastaus voi olla vain ”yrittäkää pärjätä.” Niin, kyllähän me pärjätään, mutta joidenkin kohdalla ei ole enää mitään tekemistä koulunkäynnin kanssa. Joillekin tulee suurena yllätyksenä, ja samalla vaikeana ymmärtää, että aikuiset päättävät rajat, ja määräävät mitä tehdään. Omalla käytöksellä, olipa se itku, huuto, tai raivoaminen, voidaan saada tahto kotona läpi. Jotkut vanhemmat valittavat, että Wilmassa tulee liikaa negatiivista palautetta. Se on tietysti ikävää, mutta ei sinne voi valehdellakaan. Kaikki hyvät asiat mitä päivän aikana tapahtuu, sinne kirjataan. Mutta on väärin syyttää negatiivisten asioiden kirjoittelusta, kun ne ovat totta."

"Muutenkin tuntuu, että jotkut vanhemmat ulkoistavat kaiken koululle. Viime viikolla lapsi tuli kouluun, valittaen kipeää kyynärpäätä. Se oli turvonnut ja punainen ja selvästi sattui. Sanoimme, että sano heti kotona, niin menette tänään lääkäriin. Seuraavana päivänä oppilas tuli kouluun ja sanoi ”käskivät mennä näyttämään kouluterveydenhoitajalle.” Noh, mikäs siinä, hän pystyy mittamaan kuumeen, pituuden ja painon ja laittamaan sideharsoa, jos on tullut haava, mutta ei hän lääkäri ole. Kävimme terkkarilla, joka soitti kotiin, että äkkiä lääkäriin, koska kyynärpää on selvästi tulehtunut. Lopputulema, lapsi oli kaksi yötä osastolla sairaalassa ja syö edelleen lääkkeitä."

"Viime vuonna vitosluokkalainen tuli kouluun, kengännauha auki. Huomautin, että sidohan se, ettet vahingossa kaadu. Vastaus oli: ”Sido sinä, en minä osaa.” Siis herranen aika. Kuulemma tähän asti on sidottu niin, että kengät voi laittaa jalkaan ilman että tarvitsee avata nauhoja."

Opettaja harmittelee kirjoituksessaan sitä, että ongelmatapausten takia normaalit kiltit lapset eivät saa ansaitsemaansa huomiota; hyvin pärjäävät eivät saa tarivtsemiaan kehuja ja ylimääräistä apua tarvitsevat eivät ehdi saada tarvittuja neuvoja luetunymmärtämiseen tai matematiikan tehtäviin.

Opettaja ottaa kantaa myös tällä viikolla julkisuuteen nousseeseen tapaukseen, jossa lahtelainen opettaja sai oppilaiden käytöksen takia primitiivisen raivokohtauksen. Oppilaat kuvasivat raivoamisen videolle ja se alkoi levitä sosiaalisessa mediassa.

"En katsonut kyseessä olevaa videota, vain pätkiä. On selvää, että opettajan ei kuulu käyttäytyä noin. Huutaminen taajuuksilla, jotka vain koirat kuulevat, eivät ole merkki onnistuneesta työstä. Päteminen omilla tutkinnoilla naurattaisi jopa minua. Henkilökohtainen haukkuminen, ja valitettavasti samalle tasolle alentuminen ei ole myöskään sallittua. Laajemmin ajateltuna pitäisi miettiä, että mitä tätä ennen on tapahtunut. Kaikilla on ns. breaking point. Jos tietyt oppilaat jatkuvasti häiritsevät tuntia, mölyävät, keskeyttävät, huutelevat, tekevät kiellettyjä asioita ja haukkuvat sinua, sen kestämiselle tulee raja jossain vaiheessa."

"Tilanteen kuvaaminen todistusaineistoksi on eri asia, mutta sen julkaiseminen netissä ja ylipäätään sen käyttäminen ns. aseena ja yllyttämisenä on kyllä aivan järjetöntä, joskin nykymaailmassa aivan normaalia. Oppilaat ovat kyllä tietävinään omat oikeutensa, mutta entä heidän velvollisuutensa? Ennen kiinnipitoa suusta tulee ”et saa koskea”, mutta unohtui, että juuri äsken itse yritti heittää minua tuolilla ja hyökkäsi päälle. Kyllä, puhelin voidaan ottaa pois, jos se aiheuttaa häiriötä. Tätä eivät tunnu yleensä muistavan."

Aihe on tärkeä, sillä Voice kertoi jo aiemmin suomalaiskouluissa yleistyneestä ongelmasta, jossa opettajia kiristetään heistä kuvatuilla kännykkävideoilla. Lue juttu täältä.

"Meidän luokassa kännykkää saa käyttää tauoilla pelaamiseen, ja uuden OPS:n kautta olemme käyttäneet puhelinta ja tabletteja opetuksessa. Oppilaat ovat pelanneet yhteisesti Kahoottia, yksinkertaisten vähän kuin tietovisailu netissä. Tykin kautta näkyy kysymys, eli kuinka paljon on 7 kertaa 9, neljä eri vastauvaihtoehtoa. Tai mitä tarkoittaa englanniksi sana ”juosta” jne. Olemme harjoitelleet tiedonhankintaa. Yleinen harhaluulo on, että ”nykylapset osaavat käyttää tietokoneita ja puhelimia.” Ei. He osaavat ladata ja avata Pokemon Go:n, mutta esimerkiksi oman puhelinnumeron tietäminen, tai internetin oikea käyttäminen on aivan hukassa."

Lue koko kirjoitus täältä

Lue myös: Hirvittävä ilmiö leviää kouluissa: Opettajia kiristetään kännykkävideoilla

Lue myös: Opettaja kertoi lapsille kiusaamisesta - kuvasta nettihitti

Lue myös: Lasten kirjeet opettajalle liikuttavat: "Haluaisin sinun tietävän, ettei minulla ole ystäviä"

Lue myös: Opettajien tunnustukset koulumaailmasta: "Laitan pareiksi toisiinsa ihastuneita oppilaita"

Kilpailut

Uusimmat