Kuva: Mikko Räsänen

Hurttia huumoria konserttilavalla ja takahuoneessa - toimittaja kurkisti Dannyn, Tapani Kansan ja Frederikin kiertue-elämään

01.12.2016 08:56 - Anna Hopi

Iskelmä seurasi Finnhittien kuninkaiden konserttien niin esiintymislavan edessä kuin sen takana.

Harvoin pääsee tapaamaan elävää legendaa. Finlandia-talon takahuoneessa heitä tapaa yhdellä kertaa kolme, kun takahuoneen ovi avataan Iskelmän toimittajalle ja kuvaajalle ja sisällä odottavat Finnhittien kuninkaat Danny, Tapani Kansa ja Frederik.

Kaikki valmistautuvat keikkaan omalla tavallaan. Danny on saapunut paikalle ensimmäisenä jo tunteja ennen keikan alkuun. Ensimmäisenä Iskelmän haastatteluun saadaan Tapani Kansa, joka saapuu kolmikosta viimeisenä Finlandia-talolle.

- Olen iloisella ja hienolla mielellä. Eihän tässä muuta voi olla. Iloitsen siitä, että kuulijoita on tupa täysi, ja isännät ovat vireessä - muutkin kuin minä, veistelee Kansa.

Veikko Nieminen, Kalajoen hiekat ja R-A-K-A-S -hiteistään tunnettu muusikko on kiitollinen pitkästä urasta, joka on antanut paljon.

- Ensimmäinen kesä oli ikimuistoinen elämys. Silloin kaatuivat kaikki yleisöennätykset, jotka olivat lavoilla kestäneet. Delilah ja toisella puolella Päättyneet on päivät kului puhki tuhansissa levysoittimissa ja -automaateissa. Kaikki ensimmäiset levyni soivat kymmeniä viikkoja radiolistalla, esimerkiksi Kuljen taas kotiinpäin soi 45 viikkoa putkeen listalla. Se oli hienoa aikaa, muistelee mies.

Hän muistelee myös ilolla 1980-luvun lopulla aloittamiaan konserttisalikeikkoja. Siitä lähti käyntiin vuosikymmenien putki, joka jatkuu edelleen.

- Parhaimmillaan tein Finlandia-talolla kolmena vuotena neljäkin loppuunmyytyä konserttia, hymyilee laulajalegenda.

"Yleisön palaute lisää terveyttä!"

Tapani Kansa ei ole halunnut jämähtää perinteiseen iskelmälaulajan muottiin, vaan on levyttänyt eri genrejen musiikkia ja hakenut 70-luvulla lauluoppia Sibeliusakatemiasta.

- Jokaisen, joka haluaa tehdä tästä laulamisesta ammatin, olisi hyvä opiskella laulamista. Ei siitä varmasti ainakaan haittaa ole. Ennen kaikkea opinnot sivistivät minua musiikillisesti, opiskelin musiikin historiaa ja teoriaa. Opin tuntemaan loistavan joukon laulaja- ja muusikkokollegoita, tokaisee mies.

Vahvojen mielipiteiden miehellä on selvä näkemys suomalaisten laulajien tasosta.

- Laulajajoukkoon mahtuu niin monenlaista tekijää, kun skaala lähtee räppäreistä ja "kaikenmaailman örisijöistä" todella hyvä-äänisiin tyyppeihin asti. Harvalla on tietysti yhtä hyvä äänimateriaali kuin minulla, että sitä kannattaa akateemisesti lähteä kouluttamaan. Ennen kuin olin käynyt Sibeliusakatemiaa, sain kutsuja operetteihin ja musikaaleihin teattereihin.

Artisti sanoo, ettei varsinaisesti ole tuntenut laulamista kutsumusammatiksi. Hän kokee, että aikoinaan lahjat ja musikaalisuus veivät nuoren miehen mukanaan. Tärkeintä hänelle on se, että laulajan ammatissa on saanu kiertää Suomea ja liikkua - toimistotöihin Kansasta ei olisi.

Legenda osaa nimetä hetken, josta nauttii työssään eniten.

- Kun ohjelmisto on hyvin hanskassa, niin paras hetki on se, kun saat kommunikaation ja kanssakäymisen yleisön kanssa aktiivisena ja lämpimänä pyörimään. Kun tulee se palaute, toteaa laulaja.

- Se antaa positiivisia endorfiineja. Ja se lisää terveyttä!

Finnhittien kuninkaat ovat nauttineet keikoillaan kansansuosiota. Kesäisellä iskelmäfestivaalin keikalla ei haitannut, vaikka Kansa syöksyi lavalle kymmenen minuuttia myöhässä. Hän sai samantien yleisön mukaansa, ja veti elämyksellisen keikan kollegoidensa kanssa.

Miten se onnistuu noin suvereenisti?

- Onhan se osa kokemusta. Se on luontaistakin kykyä, että osaa olla lavalla oma itsensä. Homma käy todella luontevasti, ettei tarvitse yrittää mitään. Saa vaan pistää parastaan ja nauttia siitä, että yleisöllä on hauskaa, sanoo mies.

"Olen pärjännyt ilman muiden arvostustakin"

Junttidiskon kiistattomaksi kuninkaaksi tituleerattu Frederik ei toimittajan läsnäoloa ujostele. Hän antaa haastattelun omassa pukuhuoneessaan samalla kun vaihtaa arkiasunsa illan esiintymisvaatteisiin.

- Kun rupesin laulamaan, Danny sanoi minulle, että ennemmin hänestä tulee Suomen presidentti kuin minusta laulaja, naureskelee mies.

- Se oli joskus 70-luvun alussa. Vahva usko oli minuun - ei mitään uskoa!

Laulajalegenda paljastaa suunnittelevansa elämäkertaa, josta tulee kunnon paljastuskirja.

- En ole viitsinyt ottaa asiaa syvemmin esille, mutta otan sen esille muistelmissani. Niitä tehdään koko ajan, ja julkaistaan ensi vuonna. Pääsen kuittailemaan nämä kaikki jutut takaisin sitten olan takaa.

Altavastaajan asema on Frederikille tuttu. Kun hän vaihtoi lennosta toimittajasta laulajaksi, vastustus oli kova.

- Olen ollut Suomen aikakauslehtimiesliiton jäsen, kun olin päätoimittaja. Istuin pressiklubilla Mannerheimin tiellä kaikkien Suomen toimittajien kanssa. Vuoden päästä olin sitten laulaja. Mieti mikä kulttuurishokki se oli monelle - perkele, se on sama jätkä, mutta nyt toisella puolella. Nyt he joutuivatkin tekemään juttuja minusta, sanoo mies.

- Vähän sama juttu oli Hectorilla, meillä on ollut vähän samanlainen kohtalo.

Hän muistaa hyvin julkkishaastattelut, joita pääsi tekemään toimittajavuosinaan.

- Danny ja Tapani Kansa pompottivat minua, ja kuten nytkin julkimot kaikkia toimittajia.

Miksi julkisuuden henkilöt pompottavat toimittajia?

- Eivät kaikki pompota, mutta jotkut tekevät niin. Ehkä siinä halutaan näyttää ylivalta ja kertoa, että nyt ollaan vähän tähtiä. Mukamas niin kovia staroja.

Sitten Frederik antaa tyylinäytteen pompottelusta.

- Otatko kuvan vasta sitten, kun saan edes tukan harjattua tänään ensimmäisen kerran, heittää Reetu Iskelmän valokuvaajalle, virnistää, ja jatkaa.

- Ei koskaan minua ole arvostettu, eikä tarvitsekaan. Tiedän miltä musiikkini kuulostaa ja milloin se on hyvää.

Sitten Frederik kuittailee taas leikkimieliseen sävyyn valokuvaajalle.

- Ota nyt se kuva, kun sain vihdoinkin sen tukan harjattua, veistelee mies.

Laulajan tunnelma on korkealla - ja syystä. Finnhittien kuninkaihin liittyminen oli Frederikille suuri kunnia.

- En voinut kuvitellakaan 70-luvulla kun tein Dannysta ja Tapsasta juttuja ja aloittelin uraani laulajana, että olen jonain päivänä samojen herrojen kanssa samalla lavalla, ja olen samassa arvostustasossa - nämä herrathan ovat legendoja, tokaisee mies.

- Voidaan sanoa, että olen jonkinmoinen legenda, mutta pääsin vasta kunnolla 80-luvulla kunnolla pinnalle. Suosioni ajoittui myöhempään vaiheeseen, Dannyhan oli pinnalla jo 60-luvulla ja Tapsan huippu oli 70-luvulla, hän sanoo.

Reetu muistaa kuitenkin muistuttaa, että peittoaa kultalevyjen määrässä Dannyn mennen tullen.

- Minulla on 16 kultalevyä, ja Dannylla on vain viisi, minulla on 11 enemmän, laskee tähti ilkikurisesti.

Kolmekymppinen -kappaletta edelleen nuoruuden energialla esittävä Reetu on tunnettu imagostaan, jossa hän bailaa ja vastaanottaa lavalle tyttöjen alkkareita. Nuorekkaalta 71-vuotiaalta artistilta onkin hyvä kysyä, että onko hänellä ollut koskaan ikäkriisiä.

- Mikä se on? Onko ikäkriisi jotain syötävää? Lohkaisee mies.

"Konserttikeikat vapauttavat ihmisiä"

Viiden minuutin päästä tästä kolmikko onkin jo lavalla hurmaamassa yleisönsä. Vitsinheittoa kuullaan esimerkiksi Reetun punaisesta puvuntakista, joka erottuu Dannyn ja Tapani Kansan tummista puvuista räikeästi. Yleisö on mukana hittikappaleissa ja hiljentyy nauttimaan konserttisalikeikan hitaammista helmistä.

Danny saadaan haastatteluun konsertin väliajalla. Aikaa on puoli tuntia.

Miehen juhlava tumma puku on vaihtunut rennompaan asustukseen, ja Iso D istuu mukavasti pukuhuoneensa nojatuolissa. TV on päällä, mutta sen äänet ovat pois päältä haastattelun ajan.

- Meno on ollut puolivilliä tässä pitkin kiertuetta, ja meno villiintyy lisää toisella puoliajalla. Tämä vapauttaa ihmisiä. On tuttua musiikkia, ja tuttuja esiintyjiä, sekä ammattitaitoinen bändi. Näyttää siltä, että ihmiset ovat kovasti viihtyneet, toteaa musiikkineuvos.

- Vitsit vaihtelevat päivittäin, että mitä tulee laukaistua eri veijareille. Kyllä se on tilannekomiikkaa, vitsejä ei ole kirjoitettu. Se riippuu sen hetkisestä tunnelmasta. Katsotaan, että mitä seuraavaksi nähdään.

Danny toteaa, että huumori on ehkä jollain tavalla hänellä verissä.

- Olen antanut aina suuren arvon huumorille. Olen toiminut aika paljon imitaattorina elämäni eri vaiheeisa. Olen aina kunnioittanut persoonallisia ääniä ja olen hakenut omaankin tulkintaani niitä. Tom Jonesilta, Elvikseltä, Cliff Richardilta olen imuroinut paljon juttuja, he ovat kaikki suuria äänitaiteilijoita.

Danny antaa tyylinäytteen imitaatiokyvyistään, ja näyttää toimittajalle, miltä Tapio Rautavaara kuulostaa, kun hän sanoo; "Me oltiin kaikki siellä Lipsasella töissä."

- Imitointi on vaikea harrastus, mutta kiitollinen, jos sattuu sellainen paikka, jossa pääsee vähän hassuttelemaan, virnistää laulaja.

"Olen yrittänyt elää niin, ettei tarvitsisi hävetä"

Kiertue-elämän vastapainoksi Danny latautuu voimapaikassaan, Kirkkonummen kodissaan.

- Kyllä se paras paikka tietysti on kotona. Jos en ole kotonani, lähden usein huvilalleni. Sitten tykkään myös auringosta ja merestä. Vaikka Thaimaasta tai Kanariasta. Käyn usein veljeni luona USA:ssa Teksasissa. Nautin hyvästä ilmastosta ja kauniista ilmoista, luettelee laulaja.

1960-luvulta lähtien kansaa viihdyttänyt Iso D on sinut artistiroolinsa kanssa. Hän kokee, ettei elämä Dannyna paljon eroa Ilkka Lipsasen arjesta - toki esiintymiset ja haastattelut ovat asia, jota hän ei tee yksityispersoonana.

- Olen yrittänyt elää niin, ettei tarvitsisi hävetä. Niin makaa kuin petaa. Olen koittanut ammattini kautta toimia niin, ettei kenelläkään olisi nokan koputtamista. Esiintyminen lyö tietenkin leimansa. Niin kauan kuin ihmiset tykkäävät siitä, mitä teen, olen mielelläni Danny. Koen silti, ettei taiteilijanimi edellytä minulta mitään. Käytän nimeä, jotta ihmisten olisi helpompi tunnistaa minut.

"Jokin johdatti minut musiikin pariin"

Danny sanoo kokevansa oman musiikillisen uransa kohtalonomaiseksi poluksi.

- Joku meitä johdattaa tähän, tämä on kohtaloa. Minua johdatti varmasti se, että isän ja etenkin äidin suku oli valtavan musikaalista. Sitä kautta sain sellaisen myönteisen asenteen musiikkiin ja näyttämötaiteeseen. Sen vuoksi olen roikkunut nyt mukana vähän aikaa, virnistää mies.

Laulajan elämänpolku ei ole ollut perinteisimmästä päästä, mutta hän kokee eläneensä värikkään ja rikkaan elämän. Danny myöntää, että kuten monilla taiteilijoilla, hänelläkin on vahva intuitio.

- Se on herkkyyttä. Ihmissuhteissa etenkin se on erittäin tärkeää, ja esiintyvänä taiteilijana on tärkeää aistia ja vaistota ihmisten läsnäolo ja heidän odotuksensa. Tänäänkin täällä ehkä Suomen vaativimmassa talossa on ollut kiva tunnelma, koska olemme niin läheisiä yleisön kanssa, hymyilee artisti.

- Täällä on eri ikäisiä ihmisiä, mutta eniten sitä porukkaa, joiden aikakautta Finnhitsien musiikki on. Tämä on vanhojen ystävien treffipaikka, saman musiikkigenren ja kulttuurin kuluttajat kokoontuvat samaan paikkaan. Tunnen, että olemme saaneet aikaan jotain arvokasta.

Katso alla olevista kuvista konsertin tunnelmaa - kolme legendaa antoivat parastaan.