Veikka Gustafsson löysi ystävänsä ruumiin Mount Everestiltä: "Ajattelin, että kiipeilyura on tässä"
Vuorikiipeilija Veikka Gustafssonilla Himalan tragedia vuodelta 1996 on edelleen vahvana mielessä.
Tuolloin joukko Mount Everestiä valloittaneita kiipeilijöitä menehtyi suuren lumimyrskyn aikana. Joukossa oli monia Veikka Gustafssonin ystäviä. Tapahtumat ovat päätyneet Baltasar Kormàkurin ohjaamaan Everest-elokuvaan, jossa näyttelevät muun muassa Jason Clarke, Josh Brolin, Keira Knightley ja Jake Gyllenhaal. Gustafsson auttoi elokuvan tuotantotiimiä kiipeilyyn liittyvissä faktoissa ja palasi muistoihin myös Iskelmän haastattelussa.
- Samana keväänä 1996 yritin kiivetä Mount Everestin huipulle ilman lisähappea ja olin vuorella, kun myrsky tapahtui. Minun piti kiivetä saman porukan kanssa samana päivänä vuorelle ylös, mutta erilaiset käänteet johtivat siihen, etten lähtenytkään sinne. Olin kuitenki pelastamassa ihmisiä paikan päällä, kertoi Veikka Gustafsson.
"Tragedia sai alkunsa bisnesmotiiveista"
- Tragedia jätti jälkiä. Siinä myrskyssä menehtyi paljon kavereita. Tiesin jo silloin kiipeilijänä, että kovassa myrskyssä Himalalla on kyse elämästä ja kuolemasta. Olen yrittänyt tehdä aina kaikkeni, etten joudu vastaavaan tilanteeseen. Kun pohdimme asiaa jälkikäteen niiden kanssa, jotka löysivät kiipeilijöiden ruumiit, löysimme heidän tekemänsä virheet. Se auttaa suhtautumaan tilanteeseen. Sen jälkeen osasi samanlaisia virheitä.
Elokuvassa kuvataan parin retkijärjestäjän kilpailua, mikä johti lopulta traagisiin lopputuloksiin. Gustafssonin mukaan kilpailu olikin suurin syy kuolemantapauksiin, jotka oltaisiin voitu välttää.
- Himalajaonnettomuuksissa on kyse monesta asiasta. Onnettomuus on monen pienemmän asian summa, mutta suurin yksittäinen asia on kilpailu. Jos ajateltaisiin, että olisin jonkun kanssa kiipeilemässä kahdeksan kilometrin korkeudella Himalajalla, niin meidän päätöksenteon pitäisi perustua meidän molempien kuntoon. Kuinka hyvin jaksamme, missä kondiksessa olemme... Sen lisäksi huomioimme tietenkin ympäröivät olosuhteet. Minkään muun ei pitäisi antaa vaikuttaa päätöksentekoon, opasti mies.
- Vuonna 1996 oli kaksi kilpailevaa retkikuntajärjestäjää, joille asia oli bisnestä. Päätöksenteon kentälle tulivatkin bisnesmotiivit. Haluttiin pärjätä paremmin ja saada lisää asiakkaita. Vaikka myrsky oli tulossa, nokiteltiin. Kun toiset menivät eteenpäin, niin toinenkin ryhmä meni. Sen takia noustiin huonossa kelissä ylös huipulle. Kiipeilijöiden olisi pitänyt kääntyä takaisin ajat sitten, koko porukka oli aikataulusta myöhässä. Sitten kävi niinkuin kävi.
"Löysin ystävän ruumiin vuorelta"
Gustafsson oli tapahtumien aikaan Mount Everestin base campissa, josta käsin paikallaolijat yrittivät parhaansa mukaan auttaa lumimyrskyyn joutuneita.
- Pelastimme monta raajaa amputoimiselta ja vähensimme monia muitakin vakavia seuraksia, joita olosuhteista tuli. Yritimme pelastaa näitä vuorelle jumiin jääneitä, mutta emme päässeet niin ylös. Oli liian iso riski menehtyä itse myrskyn uhrina. Todennäköisyys onnistua siinä oli liian pieni, muisteli Gustafsson.
- Voi olla, että jonkun henki pelastui sillä, että saimme organisoitua pelastushelikopterin hakemaan heitä. Oli iso työ raahata onnettomuuden uhreja alas. Elokuvassa keskitytään vain muutamaan uhriin, mutta heitähän oli vino pino. Ylhäällä vuorella oli enemmän ihmisiä kuin nämä elokuvassa kuvatut kaksi ryhmää. Myrskyssä menehtyi 11 ihmistä, pahasti paleltuneita ja sokeutuneita oli kaksi. Tämän lisäksi ihmisillä oli pienempiä paleltumia.
Tragedia sai Gustafssonin pohtimaan oman kiipeilyuransa lopettamista.
- Onnettomuuden jälkeen oli muistotilaisuuksia leirissä, ja olin silloin sitä mieltä, että tämä oli mun osalta tässä, kertoi mies.
- Joittenkin päivien jälkeen yritin kuitenkin vielä itse valloittaa vuorta 22. toukokuuta täydellisessä säässä ja pääsin hyvin korkealle. Löysin sieltä elokuvassa nähtävän Scott Fisherin ruumiin ja tiesin, että Rob Hall on siellä jossain mun eläpuolella. Tuli se fiilis, että tänään ei ole se päivä, jolloin haluan kiivetä Mount Everestin huipulle. Vuotta myöhemmin menin uudestaan ja kiipesin huipulle ilman lisähappea.
"Sormet ja varpaat tallella!"
Mikä on ollut kylmin lämpötila, jossa Gustafsson on kiivennyt vuoren huipulle?
- Se on varmaan joku -50 astetta. Silloin ei voi olla tuulta yhtään, koska se tekee lämpötilasta liian kylmän. Se ei sinänsä ole paha lämpötila, koska Suomessakin oli juuri muutama vuosi sitten ennätyspakkaset ja -50 astetta. Tuolloinkin olin maastossa. Ei siinä ole mitään, mutta täytyy keskittyä lämpimänä pysymiseen. Vuorella sama lämpötila on kuitenkin eri asia, kertoi Gustafsson.
- Kun ilma on ohutta, elimistö kompensoi vähää happea lisäämällä veren punasolujen määrää ja luuytimessä tapahtuva punasolujen tuotanto moninkertaistuu. Urheilijat pyrkivät saamaan saman tuloksen doping-aineilla. Elimistön hapensaanti paranee, tämän takia urheilijat harjoittelevat Alpeilla. Siellä ollaan kahdessa kilometrissä, Himalajalla taas kahdeksassa kilometrissä, minkä takia veri paksuuntuu, jos et pysty pitämään nestetasapainosta huolta.
- Veren virtaus heikkenee ja ensiksi se vaikuttaa ääreisverenkiertoon, sormiin ja varpaisiin. Paleltumien riski kasvaa. Himalajalla täytyy keskittyä verenkierron ylläpitämiseen liikuttelemalla sormia ja varpaita. Tämän takia useilla kiipeilijoillä ei ole kaikkia sormia ja varpaita tallella, kun ne on amputoitu paleltumien takia. Itselläni on kaikki tallella ja olen siitä kovin ylpeä!
Tositapahtumiin perustuva Everest tulee elokuvateattereihin 25. syyskuuta. Katso Everest-elokuvan traileri alta.
