Kuva: AOP

Kolumni: Saara Aallon valinta Euroviisuihin on täydellinen - mutta siinä piilee sen ongelma

07.11.2017 20:05 - Iiro Myllymäki

Saara Aalto sopii täydellisesti Euroviisujen kimaltelevaan maailmaan, mutta voitto vaatii muutakin kuin viisukliseiden hallitsemista, kirjoittaa Voice.fi:n toimittaja Iiro Myllymäki.

Tänään Suomen euroviisuhistoriassa käännettiin täysin uusi sivu. Ensimmäistä kertaa ikinä Suomi päätyi valitsemaan euroviisuedustajakseen suoraan tietyn artistin niin, että karsinnassa yleisön valittavaksi jää enää vain artistin esittämä kappale. Tämä tietty artisti on tietenkin Saara Aalto – nainen, jonka artistipersoona henkii vahvasti Euroviisuille ominaisia piirteitä, kuten värikkyyttä, iloisuutta, show-henkisyyttä sekä rakkauden ja suvaitsevaisuuden sanoman korostamista. Näin ollen Aalto on sataprosenttisen luonteva valinta euroviisuedustajaksi.

Saara Aallon valitsi tehtävään Yleisradio, jonka kannalta valinta myös oli erittäin luonteva ja ehkä jopa välttämätön. Vuodesta 2012 alkaen Suomen euroviisukarsintojen virkaa on toimittanut Uuden musiikin kilpailu, joka on joka vuosi ollut kovan kritiikin kohteena. Kritiikin kärki on etenkin kohdistunut siihen, että kilpailuun ei ole saatu houkuteltua tarpeeksi isoja artisteja vaan se on ollut tuntemattomien nimien leikkikenttä – eikä tällaisilla kokemattomilla artisteilla ole nähty olevan juuri saumaa euroviisulavalla. Suomen viisumenestys onkin ollut hyvin heikkoa UMK:n valtakaudella. Tämä on sääli, sillä omasta mielestäni UMK on tuonut esille musiikillisesti paljon mielenkiintoisempaa ja laadukkaampaa antia kuin vanhat euroviisukarsinnat. Muutospaineet UMK:n suhteen ovat joka tapauksessa olleet valtavat.

(kuva: AOP)

On luontevaa, että Ylen kokemat muutospaineet ovat nyt kanavoituneet tällaisen yhden artistin mallin kokeilemiseen. Euroviisuedustajia tämänkaltaisella mallilla ovat vuosien saatossa valinneet muun muassa Iso-Britannia, Irlanti ja Saksa, joten mitään kummallista tässä ei viisumielessä ole. Saara Aalto on Ylelle täydellinen valinta juuri nyt tähän yhden artistin malliin, sillä hänen avullaan UMK nousee aiempaa isommaksi puheenaiheeksi. Saara Aalto jakaa voimakkaasti suomalaisten mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja näiden ääripäiden edustajille on nyt viisu-uutisen myötä annettu paljon keskusteltavaa.

Päätös Saara Aallon viisuedustajuudesta oli siis Suomen viisukarsintahistorian valossa yllättävä, mutta kokonaiskuvaa katsoessa hyvin luonteva. Suurin kysymys kuitenkin kuuluu, millaiseen menestykseen Saara Aalto Suomen siivittää toukokuussa Lissabonissa. UMK:n tuottaja Anssi Autio kertoo tiedotteessa uskovansa, että nyt Suomella on käsissään ”menestysreseptin ainekset”. Tavallaan näin onkin. Kuten aiemmin totesin, Saara Aalto istuu täydellisesti Euroviisujen maailmaan. Hän on superammattilainen, jonka suoriutumisen puolesta ei tarvitse pelätä. Hän on tehnyt viisukarsintaa varten kappaleita huipputekijöiden kanssa, ja osalla näistä tekijöistä on myös kokemusta viisuissa menestyneiden kappaleiden nikkaroimisesta. Aalto on varma esiintyjä ja sitäkin varmempi laulunlahjoiltaan.

Kuulostaako vähän liiankin täydelliseltä? Sitä se nimittäin saattaa olla. Saara Aallon valinnassa on se riski, että riskejä ei oteta tarpeeksi. Lähdetään toteuttamaan oppikirjamaista viisubiisiä ja -esitystä, joka kaikessa tehoavuudessaan, virtaviivaisuudessaan ja näyttävyydessään unohtaa sen tärkeimmän – eli sydämen ja sielun.

(kuva: AOP)

Yleinen harhaluulo on, että Euroviisuissa automaattisesti voitettaisiin laskelmoiduilla biiseillä, joiden esityksiin on osattu luoda jokin näyttävä koukku. Jos katsotaan vaikka viimeisintä kymmentä vuotta, näin on onnistuttu voittamaan vain muutamaan otteeseen. Euroviisuissakin äänestävä yleisö kaipaa jotain säröä ja pientä outoutta, joka herättelee. Kun ihminen äänestää vain yhtä esitystä finaalin noin 25:stä, ammattitaitoisestikaan valettu kultainen keskitie harvoin riittää nousemaan äänestäjän ykkösvalinnaksi. Viime vuonna ihmiset ihastuivat Portugalin Salvador Sobralin teeskentelemättömään ja omintakeiseen ilmaisuun ja jazz-balladiin, joka oli kaukana kaupallisesta viisuilusta. Toissa vuoden voittaja Ukrainan Jamala oli painostavalla kappaleellaan kaukana viisustereotypioista.

Glitter, tuulikoneet ja modulaatiot ovat yksi osa Euroviisuja, mutta vain yksi. Saara Aalto sopii täydellisesti kannattelemaan tätä viisustereotypioiden työkalupakkia, mutta sieltä pakista harvemmin löytyy se voiton avain. Aalto tunnetaan myös musikaalimaisista balladeistaan, jotka nekään hyvin harvoin menestyvät nykyviisuissa. Toivon, että X Factorin jälkeen huipputuottajien ohjauksessa työskennellessään Saara Aalto on jalostunut pop-diivaksi, jonka ilmaisussa kuuluu teknisen briljeerauksen lisäksi myös entistä enemmän aitoa tunnetta.

Kaikkinensa olen iloinen siitä, että Uuden musiikin kilpailussa kokeillaan nyt jotain uutta ja halutaan todella panostaa suuren luokan biisin ja esityksen rakentamiseen. Suomella on nyt hyvät mahdollisuudet menestyä, kunhan Saara Aalto toteuttaa ”no fear” -mantraansa kilpailukappaleidensa valinnassa ja esityksensä suunnittelussa.

Lue myös: Suomen euroviisuedustajaksi suoraan valittu Saara Aalto: "Pystyn vähintään toiseen sijaan!"

Kilpailut

Uusimmat