Keikkaelämään palannut Kirsi Ranto: Yllätyin reaktiostani äidin kuolemaan

03.07.2015 15:00 - Anna Hopi

Äidin kuolemasta on yli vuosi, mutta suru ei ole musertanut Kirsi Rannon elämäniloa.  

Musiikkia rakastava kansa tuntee Kirsi Rannon vuoden 1998 Tangokuningattarena ja valovoimaisena artistina, jonka tyyli on muuttunut vuosien varrella aina ajankuvaan sopivaksi. Tässä ajassa yllättävän moni hakee elämäänsä muutosta henkisiä asioita tutkimalla. Kirsin Ole se valo joka olet ja Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti -teoksia lukemalla moni on saanut apua kipeisiinkin kysymyksiinsä.

Aivan perinteistä polkua pitkin Kirsi Rannon tie ei ole kulkenut. Hänen elämässään ovat olleet vuosia läsnä intialainen guru äiti Amma ja enkelit, joista nainen puhuu aivan yhtä arkisesti kuin viikon kauppaostoksista. 36-vuotias artisti kertoo Iskelmän haastattelussa löytäneensä pitkän itsensä etsimisen jälkeen elämäänsä sellaisia työkaluja, että hän pystyy käsittelemään omat kriisinsä ja kasvamaan.

Takana on äidin kuolema, eroja, burn out -tiloja ja isoja konkreettisia muuttoja. Silti toimitukseen kävellyt nainen säteilee elämäniloa, tasapainoa ja rauhaa. Haasteet oman lauluäänen kanssa ovat toistaiseksi takana ja Kirsi on ollut kesäkuun alusta lähtien kesäkiertueella.

Intiimit keikat ovat olleet menestys ja ne on myyty lähes kokonaan loppuun. Kiertueen nimi on Pyhä enkelipuutarha, joka kuvastaa Kirsin uskoa ja luottamusta elämää johdattavaan voimaan ja enkelien turvaan.

- Tämä kahden kuukauden kiertue alkoi kesäkuun alussa ja päättyy heinäkuun lopussa. Olen keskittynyt viime ajat tällaisiin intiimeihin konsertteihin. Omat sävellykset ja sanoitukset on sen tyylisiä, että ne tukevat sellaista juttua hyvin. Ihmiset ovat myös blogini kautta löytäneet minusta sen toisen puolen ja intiimit keikat tukevat tätäkin hyvin, kertoo Kirsi Ranto.

- Ihmiset ovat antaneet palautetta pitkään, että kappaleitani olisi ihana kuulla keikoilla. Nyt rohkaistuin. Kuvittelin tekeväni kuutisen keikkaa ja yhtäkkiä niitä olikin kahdeksantoista.

Rannon konserteissa on herkän intuitiivinen ja harras, mutta samalla iloisen kupliva tunnelma. Hän on myös pitänyt viitisen vuotta enkeli-iltoja ja -retriittejä. Kesäkonsertteihin on tultu hiljentymään. Kirsin mukaan moni kuuntelee lauluja hiirenhiljaa, ja taputukset hän kuulee usein vasta viimeisen sävelen laulamisen jälkeen.

Musiikin voima puhuttelee yleisöä, koska se on ollut Kirsille tunteiden kanava läpi elämän. Kaikkien vaiheiden aikana rakkaus musiikkiin on kantanut ja ruokkinut elämänhalua. Vaikeillakin hetkillä Ranto on tuntenut, että vielä on paljon annettavaa maailmalle, ihmisille.

Elämänpolku, joka avautui eteen

Kirsin elämänpolku on ollut sillä tavalla poikkeava, että harva tietää nykyään jo lapsena, mitä haluaa tehdä elämällään. Ranto tiesi jo kuusivuotiaana haluavansa koskettaa ihmisten sydämiä laulamalla. Hän kertoo suhtautuneensa nuoresta pitäen asiaan kunnianhimoisesti ja määrätietoisesti.

Kirsikka kakun päällä oli 19-vuotiaana tapahtunut tangokuningattareksi kruunaaminen vuonna 1998. Siitä alkoi Rannon julkisuuspyöritys ja tie tähtiin.

MIllä tavalla Kirsi ohjastaisi 18-vuotiasta itseään, joka ei ole vielä keskellä tätä kaikkea?

- Olen tosi ylpeä, kun katson sitä 18-vuotiasta Kirsi Rantoa. Meno oli silloin todella innokasta ja puhdasta. Olin antaumuksellinen ja uskoin täysillä siihen, mitä tein. Olin kuusivuotias, kun tiesin, että olen laulaja. Koko siihenastisen elämäni olin opiskellut musiikkia ja toivonut, että saisin jonain päivänä musiikista myös elantoni, minkä tangokuningattaruus lopulta mahdollisti.

- Jos minun pitäisi joku neuvo antaa, niin helposti olen ollut sellainen hyvin päämäärätietoinen ja suorituskeskeinen. Kun mietin, mitä sen jälkeen tapahtui, niin antaisin sen neuvon tulevaisuuteeni, että muista ottaa myös omaa aikaa. Me helposti eksytähän tähän maailman pyörähän, nauraa Ranto pohjalaisella murteella.

- Ympärillä oli hyviä ihmisiä, jotka varmasti tarkoittivat hyvää, mutta oma vaisto saattaa hukkua, koska siinä tilanteessa oli itse niin nuori. Miten pitää oma pää ja silti pysyä sydän auki ja nöyränä? Se on varmaan se, mitä tässä opetellaan vieläkin.

"Olin tiukasti kiinni musiikkibisneksessä, kunnes heräsin muutokseen"

Kruunauksen jälkeen Kirsin elämään ilmestyi uusia ihmisiä ja pian hän tunsi paljon alansa ihmisiä. Albumeita tehtailtiin ja tangotyyli vaihtui ajan myötä popahtavaan iskelmään. Tähän mennessä Ranto on julkaissut viisi albumia, yhden kokoelmalevyn ja joululevyn. Viimeisin levy on vuonna 2010 julkaistu Läikytät mua.

Vuosi 2004 ja silloin päälle kaatunut työuupumus pakotti laulajan miettimään elämäänsä ja sen suuntaa uusiksi. Kun lauluääni katosi, elämältä tuntui katoavan hetkeksi pohja.

- Silloin yli kymmenen vuotta sitten, kun eka burn out tuli, olin aika sokea itselleni. Ei ollut itsetuntemusta, kehotuntemusta, eikä sellaista tietoisuutta ja työkaluja balansoida tilannetta. Silloin sitä vedettiin ihan tappiin asti, kunnes tuli se viimeinen hetki, että lähdin itkien pois lavalta.

Ranto on kertonut aiemmissa haastatteluissaan tämän toistuneen monta kertaa vuoden 2004 keikoilla. Hän heräsi tunteeseen, ettei kaikki ole kunnossa.

- Nukuin hotelleissa ja söin huoltoasemilla. Menin 39 asteen kuumeessa keikoille. Nyt tajuan, että ei sellainen ole normaalia elämää, kertoi tähti Anna-lehdelle tänä vuonna tehdyssä haastattelussa.

Iskelmälle nainen kertoo joutuvansa edelleen hillitsemään innostumistaan, joka vie välillä mennessään.

- Samaa pysähtymistä on saanut opetella tässä myöhempinäkin vuosina. Aina se tulee jossain muodossa, että on taas innostuttu liikaa ja lähdetty tekemään asioita.

- Tämä mun ääni on tällainen älytön siunaus, kaikista herkin mittari. Jos en olisi laulaja, en tietäisi, herätettäisiinkö minua tällä tavalla. Tämä tuntuu universumin suurelta vitsiltä, että mut pysäytetään aina äänen kautta, jos menee liian lujaa, enkä ole kuunnellut omaa kehoa.

Kirsi Ranto kertoi burn outistaan ja siitä seuranneesta henkisestä heräämisestä kirjassa Ole se valo joka olet. Meni muutamia vuosia, ja vuonna 2008 sisäiseen lepatukseen löytyi ylimaallinen rauha enkelinaisen kohtaamisesta ja äiti Amman halauksesta.

Ranto kiittelee siivekkäitä näkymättömiä auttajia, joihin on voinut turvautua vaikealla hetkellä. Ammaa Kirsi käy tapaamassa säännöllisesti Intiassa. Ihmissuhteissakin on tapahtunut muutoksia. Vanhoja on jäänyt taakse ja uusia tullut tilalle.

{lainaus teksti="Kun eka burn out tuli yli kymmenen vuotta sitten, olin aika sokea itselleni."} - Luulen, että se on varmaan kaikilla, jotka heräävät jollain lailla tiedostamaan asioita. Maailma menee jollain lailla ympäri. Kuviot vaihtuvat. Olen kokenut toisaalta kokenut sen niin, että kun oma sisäinen tasapaino löytyy ja ymmärrät, mistä tässä on kyse, niin ne ihmiset, jotka ovat olleet elämässä ennen murrosta, tulevat siihen takaisin.

- Olen tarvinnut tilaa löytää oman sydämen ja itselle tärkeät jutut. Sen jälkeen pystyin selittämään ulkopuolelle, mitä olen kokenut. Olin 10 vuotta sitten tiukasti kiinni musiikkibisneksessä ja ympärillä oli viihdealalle kuuluvia ihmisiä. Tänä päivänä ehkä muutama niistä ihmisistä kuuluu luottoihmisteni joukkoon. Ystäväpiirini koostuu enemmän ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneet hyvinvoinnista ja tietoisuuden kehittämisestä.

Ranto sanoo, ettei halua laittaa ihmisiä laatikkoon. Hän haluaa pysyä auki erilaisille ihmisille ja kertoo työnsä parhaimpien puolien olevan erilaisten ihmisten tapaamisessa.

- On aivan sama, mikä titteli sinulla on ja missä ammatissa olet. Jokaisessa meissä on se kipinä. On itsestämme kiinni, miten sitä ilmennämme.

"Löysin migreeneihini avun"

Uudistuminen ja itsetutkiskelu oli apu burn outiin. Kirsi oppi työkaluja, joilla tasapainottaa hektistä kiertävän artistin elämäänsä. Meditaatio ja jooga toivat rauhaa ja keveyttä. Kirsi alkoi opetella pikkuhiljaa kuuntelemaan kehonsa viestejä.

- Ennen kuin tämä polku aukesi, minulla oli valtavasti migreenejä. Nyt ne ovat kadonneet lähes kokonaan. Niitä tulee enää harvoin. Se viestii minulle siitä, että on hyvä balanssi menossa.

Suorittavasta elämäntyylistä ei ole kuitenkaan helppo luopua yhdellä kerralla, ja iso pysähdys tuli vuonna 2013, jolloin Rannolta lähti kokonaan ääni.

Lukija voi vain yrittää kuvitella, miltä esiintyvästä artistista tuntuu kuulla lääkäriltä, että laulu-ura on ohi. Äänen menettämisen syy oli spasmodinen dysfonia, sairaus, joka aiheuttaa häiriöitä puheen tuottamisessa ja laulamisessa. Tuolloin Kirsin tuli olla valmis luopumaan kaikesta.

"Oravanpyörästä voi päästä pois!"

Rannon mukaan burn out vie ihmisen perustarpeiden äärelle. Keskiöön nousevat hyvä ruoka, puhdas vesi, uni, lepo, tärkeät ihmiset ja innostavat asiat elämässä.

- Moni ihminen luulee, ettei tästä oravanpyörästä ole mahdollista hypätä pois. Mutta kyllä on! Se on omasta itsestä kiinni. Sen kun otat vaan lusikan kauniiseen käteen ja alat itse tekemään pieniä valintoja. Niistä tulee isoja juttuja. Kohta sitä huomaa olevansa ihan uudella polulla.

- Olemme monesti tosi ankaria itsellemme. Luulemme, että pitäisi kerralla heittää koko elämä uusiksi. Muutos voi lähteä tosi pienistä asioista - vaikka siitä, että vaihtaa normimaidon luomumaitoon ja katsoo, miten se alkaa vaikuttamaan kehoon. Tai illalla ennen nukkumaanmenoa tekee hiljentävän rukouksen tai meditaation. Muutos on jokapäiväisissä asioissa. On tärkeä tulla tietoiseksi, miten kohtelemme itseämme ja muita.

{lainaus teksti="Tuntuu universumin suurelta vitsiltä, että minut pysäytetään aina äänen kautta, jos menee liian lujaa, enkä ole kuunnellut omaa kehoa."} Elämän hidastaminen auttoi dysfoniaan. Vastoin odotuksia Kirsin ääni tuli myöhemmin takaisin. Sairaus on auttanut Rantoa oivaltamaan stressittömyyden merkityksen elämässä. Hän oppi sen kautta luottamusta ja kärsivällisyyttä.

Kun häneltä nyt kysyy oman polun merkitystä, vastaus tulee vaivattomasti.

- Kyllä mä luulen, että se tarkoitus on löytää rakkaus sisältä ja laittaa se täytäntöön. Olla instrumenttina ja siveltimenä täällä maan päällä. Ilmennän sitä kaikella, mitä teen. On se sitten musiikin, kirjoittamisen, läsnäolon, enkeli-iltojen tai minkä tahansa kautta. Haluan koskettaa ihmisiä.

Silloin kun lauluääni oli kadoksissa, moni on silti löytänyt Kirsin tekstien kautta. Rannon Deepthi -blogi on tuonut henkisistä asioista kiinnostuneet lukijat hänen luokseen. Kun kirjat Ole se valo joka olet ja Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti ilmestyivät, entisen tangokuningattaren tarina kerrottiin tavalla, jota ei oltu kuultu koskaan aiemmin. Se kosketti ihmisiä.

Toki Kirsi tiedostaa, että viimeisten vuosien linja on voinut ihmetyttää ihmisiä.

Henkisyydestä puhuminen kerää mielipiteitä

Henkisestä heräämisestä puhuminen herättää ihmisissä aina mielipiteitä puolesta toiseen. Osa faneista tituleeraa Kirsi Rantoa enkelikuningattareksi hänen esilletuomiensa asioiden vuoksi, mutta riitasointujakin on. Miten artisti tasapainottelee erilaisten mielipiteiden välissä?

- En tasapainottele niiden välillä. Minulle itselleni kaikki on selvää, eikä minun tarvitse kyseenalaistaa, mitä toiset ajattelevat. Ajattelen niin, että jokaisella on oma sielunpolku ja jokainen kulkee sitä valitsemallaan tavalla, vastaa Kirsi aurinkoisesti hymyillen.

- Minulla on tämä polku ja voin siinä hyvin - siksi se on jatkunut niin kauan. Uskon, että jos voin hyvin, minulla on enemmän jaettavaa toisille ihmisille. Olen kokenut elämässä sen toisenkin pään. Osaan olla kiitollinen siitä, että olen löytänyt tällaisia työkaluja elämään.

Työkaluja tarvittiin tehokäyttöön, kun Kirsi koki viimeisimmän ja suurimman mullistuksensa.

"Se kerta, kun en pystynyt itkemään äidin kuolemaa"

Iso kasvunpaikka Kirsin elämässä on ollut äidin kuolema, joka tapahtui vuosi sitten. Äiti sai aivoverenvuodon ja menehtyi kohtaukseen. Asia tuli Kirsille täytenä yllätyksenä.

Haastattelutuolissa istuvan naisen olemuksessa on tyyneyttä asiasta puhuttaessa, vaikka tapaus on melko tuore. Miten tämä on mahdollista?

- Kuolema on jännä asia. Musta meidät on niin ehdollistettu siihen, että kuolema on vakavaa, kamalaa ja lopullista. Ehkä olin ehtinyt olla tällä polulla sen verran pitkään, että oma käsitys elämästä oli toisenlainen, kun äiti lähti. Kyllä se itseäkin yllätti, että miten reagoin asiaan

{lainaus teksti="Äidillä oli ihana, hyvä elämä. Hänen kanssaan ei jäänyt mitään kesken."} - Kun sain sen puhelun, olin Amerikassa juuri silloin keskellä yötä Los Angelesissa. Olin ollut tapaamassa äiti Ammaa ja olin menossa nukkumaan, kun sain viestin. Tottakai putosin polvilleni. Ensimmäinen reaktio oli shokki, mikä kesti päiviä, muistelee Kirsi.

- Sen jälkeen koin erikoisen olotilan - minut valtasi mieletön rakkaus. Se on ollut mielelle vaikein  asia, kun asiasta haluaisi tehdä surullisen ja kamalan. Sydämeni tuntee, että äiti on nyt vapaa. Olen vain vahvistunut siitä kokemuksesta. Äidillä oli ihana, hyvä elämä. Hänen kanssaan ei jäänyt mitään kesken.

Uusimmassa kirjassaan Ranto kuvailee kuoleman jälkeiset hetket tarkasti.

- Olen tuntenut hänen läsnäolonsa lähelläni alusta asti. Se on ollut hämmentävää ja helpottavaa. Äiti lähti vuosi sitten. Viime syksynä oli sellaisia viiden minuutin itkunpuuskia, kun tajusin tilanteen. Silloin kun äiti lähti, olin puoli vuotta Amerikassa ja kaksi kuukautta Intiassa vielä sen jälkeen.

- Suomeen palaaminen jännitti, koska en tiennyt, hyökyisikö suru silloin yli. Samaan aikaan sattui kuitenkin niin monta siunausta, että selvisin pahimmasta surusta. Nämä pienet ihmeet ovat auttaneet koko perhettä yhdistymään.

Voimaa on antanut myös se, että Kirsi tuntee välillä edelleen äitinsä vierellään.

- Minulla oli kaksi sellaista isompaa kokemusta kuoleman jälkeisten viikkojen aikana, jossa tunsin äidin läsnäolon isosti. Menin ensimmäistä kertaa hänen asuntoonsa ja päätin antaa surun tulla. Annoin itselleni luvan itkeä, koska tiesin, ettei äiti koskaan enää tulisi siihen asuntoon. Halusin käsitellä tunteita pois. Avasin äidin asunnon oven, ja tunsin hänen läsnäolonsa.

- Energia viestitti minulle, että "Mitä sinä nyt, kyllähän sinä tiedät, miten nämä asiat ovat. Tässä ollaan - nämä ovat vain näitä fyysisiä asioita, mitä nyt hoidetaan". Tunsin, että hän on rauhassa, onnellinen ja kepeässä energiassa. Yritin maata siellä äidin sohvalla ja antaa itkun tulla, mutta ei se sitten vaan tullut, nauraa Kirsi.

"Hyvät välit kaikkiin ex-miehiin"

Suuresta menetyksestä huolimatta Kirsissä kuplii elämänilo. Ranto käy asioihin kiinni taiteilijan temperamentilla ja tunteella. Ilo ja suru koetaan täysillä, eikä itku ole häpeä.

- Pari päivää sitten liikutuin, kun yksi ihana taiteilija tekee ihania tauluja ja sain yhden hänen töistään omakseni. Se oli kaunis ja puhutteleva hetki. Siitä tulee rakkaus läpi, kun toinen on luonut sielustaan lähtien jotain. Konserteissani enkeleiden rakkaus on ollut niin vahvana koko ajan läsnä, että muistan ensimmäisessä konsertissa aloin pillittämään melkein ensimmäisestä soinnusta! Ihmisten rakkaus oli vaan niin suurta.

Kirsin ilo, joka on tänään päällimmäisenä, tarttuu kuulijaan. Hän myöntää, että joinain päivinä kuvaan astuu myös vakava pohdiskelija. Hänestä löytyy myös humoristinen puoli, jota on saanut käyttää apukeinona vaikkapa suhteissa.

Lehdet ovat raportoineet vuosien varrella Kirsin uusista rakkaista ja eroista.

- Minulla on lämpimät välit kaikkiin ex-miehiini. Koen sen niin, että tulemme tänne pallolle kasvamaan yhdessä. Jossain vaiheessa jonkun ihmisen kanssa kasvu päättyy. Lähdetään elämässä eteenpäin. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että jää huonot suhteet taakse, vaan päin vastoin. Nähdään aikuisesti se, että nämä asiat meidän piti käydä yhdessä läpi. Sitten tulee seuraavat ihmiset, joiden kanssa käydään seuraavat asiat läpi.

Tällä erää Kirsi elää itsellisenä naisena ja nauttii elämästään.

- Minulle rakkaus tarkoittaa jotain isompaa asiaa kuin vain parisuhderakkautta. Ei se ole aina sitä, että onko joku hellu kainalossa. Se on sitä, että osaat ajatella elämästä rakkaudellisesti. Mutta jos kysyt suoraan, että mikä on elämäntilanteeni, niin olen kyllä sinkku!

Hän painottaa, ettei tällä hetkellä väkipakolla etsi ketään, vaan antaa elämän kuljettaa eteepäin.

- En lähesty sitä sitä kautta, että etsin jotain. Kun minulla on hyvä olla, elämääni tulee niitä ihmisiä, joiden kanssa minulla on hyvä olla. Jos ihminen näkee pelkkää mustaa ja hokee, ettei täällä ole ketään mua varten, silloin vedät sitä puoleesi. Vaikka olisin yksin, en tunne olevani yksinäinen. Elämässäni on ihania miehiä ja naisia, ja on aivan mahtavaa jakaa elämääni heidän kanssaan!

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat