Kuva: Milla Määttä / Yle, Mona Salminen

Yhden tähden äänitapettia ja kiistanalaisia sanoituksia - arvostelussa kaikki UMK-finalistit

25.01.2021 17:45 - Iiro Myllymäki

Tämänvuotisessa Uuden musiikin kilpailussa on sekä viihdyttävää provosointia että turhauttavaa tylsyyttä, kirjoittaa Voice.fi:n musiikkitoimittaja Iiro Myllymäki.

Tämän vuoden Uuden musiikin kilpailun (UMK) kaikki seitsemän finaalikappaletta on julkaistu. Voittaja ratkeaa 20. helmikuuta, ja voittajalle aukeaa edustuspaikka Rotterdamin Euroviisuissa.

Kilpailijat valinneen UMK-raadin puheenjohtajan Tapio Hakasen mukaan tänä vuonna kilpailussa on ”kaikkien aikojen kovatasoisin artisti- ja biisikattaus”. Onko näin? Arvioimme kaikki seitsemän kilpailukappaletta, ja mukaan mahtuu niin yhden tähden äänitapettia kuin herkullista hömppäpoppiakin. Lue arvostelut alta.

Oskr - Lie 

Ensimmäisenä kilpailukappaleista julkaistu Oskr-nimisen artistin Lie ei luonut varsinaisesti mitään räjäyttävää sisääntuloa tälle UMK-kaudelle. Kappale on perusvarma pianoballadi Ed Sheeranin ja Lewis Capaldin jalanjäljissä. Samaan tulkinnan raastavuuteen ei Oskr lähde kuin Capaldi Someone You Loved -megahitissään, mutta hän on onnistunut löytämään juuri sopivan rosoisuuden ääneensä. Miehen lauluääni onkin ehdottomasti paras puoli tässä paketissa.

Kappaleen on tuottanut suomalaisen poptuottajuuden huipulla oleva Joonas Angeria, jonka kädenjälki on aiemmin kuulunut muun muassa Robinin, Alman, Kaija Koon ja Vesalan kappaleilla. Angeria on erikoistunut radiosoundiin, joka ei ärsytä tai haasta kuulijaansa. Tämä on vahvuus radiossa ja striimipalvelujen soittolistakulutuksessa, mutta ei niinkään Euroviisuissa. Lie-kappale on paradoksaalisesti laskelmoitu olemaan mahdollisimman epä-ärsyttävä, mutta tässä siitä vasta ärsyttävä tuleekin. Vieläpä kun sama tasapaksuuden ongelma toistuu monessa muussakin tämän vuoden UMK-kappaleessa, ei voi kuin miettiä, miten juuri nämä kappaleet ovat valikoituneet mukaan.

Teflon Brothers x Pandora - I Love You

Tämänvuotisen UMK:n suurimmaksi hitiksi on nousemassa Teflon Brothersin ja Pandoran I Love You. Yllättyneitä: ei kukaan. Tätä arviota kirjoitettaessa kappale on edelleen Suomen Spotifyn toiseksi kuunnelluin, ja striimilekat Teflon Brothers toki hallitsee.

On ollut mielenkiintoista seurata, millaista keskustelua kappaleen lyriikat ovat aiheuttaneet. Tuskin mistään UMK-kappaleesta kisan kymmenvuotisen historian aikana on tehty niin paljon tekstianalyysejä ja ihmetelty, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Kertosäe on yksinkertaisuudessaan vedetty niin yli — tai ali — että jo se saa aivonystyrät ja näppäimistöt sauhuamaan. Miksi Pandora toistaa vain neljää sanaa? Eikö kappaleen naishahmo osaa englantia enempää? Onko hän tyhmä? Vai kuvastaako kertosäe suomalaisen miehen kyvyttömyyttä sanoittaa tunteitaan englanniksi? Kenelle tässä ilkutaan?

Teflon Brothersin tuntien moni ihmettelee, onko I Love You useaan ironian tasoon kääritty pophelmi vai sittenkin vain yksinkertaisesti paska biisi. Itse uskon, että kaikki kappaleen köykäisyydessä on tarkoituksellista. Kappaletta kirjoittamassa ollut Axel ”Paradise Oskar” Ehnström kertoi kappaletta taustoittavassa Biisin tarina -haastattelussa, että hän testasi satoja kertoja, miten sanat ”I love you” tulisi biisissä laulaa.

- Hyvältä tuntuva ja yksinkertainen on se, mitä haetaan, ja se on se vaikein kaikista, Ehnström sanoi.

Kappaleen tuottanut Jaakko ”JS16” Salovaara on todennäköisesti hakenut inspiraatiota The Weekndin megahitistä Blinding Lights, jonka ylellisyys on muutettu, no, juntimmaksi. Kappale ei ota itseään vakavasti, joten pitääkö kuulijankaan ottaa? Tässä UMK:ssa kappale on ainakin todellinen ilopilleri ja sellaisenaan tärkeä.

Danny - Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua

Kun tiedossa oli, että Danny on siirtynyt Mökkitie Recordsin artistiksi ja päätynyt nyt myös UMK-kilpailijaksi (tavallaan tietämättään), monet odottivat kieli poskessa väännettyä junttidiskoa. Mikä Cicciolina? Täältä tulee Hugh Hefner!

No, saatiinkin kuolemasta kertova hidastempoinen, jopa hieman virsimäinen kappale. Danny lupailikin jo lehdistötiedotteessa, että kappaleessa on otettu kuolemaan näkökulma, jota ei tyypillisesti ole kevyessä musiikissa kuultu. Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua -laulu kertoo hautajaispäivästä, jolloin kenelläkään ei ole kuolleesta pahaa sanaa sanottavana. Laulu menisi muuten yleismaailmallisesta, mutta sanoituksessa on viittauksia kuolleen henkilön julkisuusstatukseen, joten kappaleen voi tulkita kertovan itsensä Dannyn kuolemasta. Rohkea veto, ja biisin teema on oikeasti mielenkiintoinen ja erottuva.

Vaikka mukana on pilkettä silmäkulmassa, parhaimmillaan UMK-vedosta voi tulla aidosti koskettava. Itse kappale lipuu ohi tasaisesti, kertosäkeettömänä. Lopun paisuttelu jää turhan lyhyeksi, ja lopulta kappale ei missään kohtaa pääse sen idean nerokkuuden tasolle. Ehkä biisin arvo on siinä, että se nostaa pitkän linjan muusikon taas hetkeksi framille nimenomaan muusikkona ja saa ihmiset näkemään Dannysta muunkin puolen kuin nuorten naisten vikittelijän.

Laura - Play

Virolaisen, Euroviisuissa kahdesti maataan edustamassa olleen Lauran Play-kappaleelle on mahdoton povata menestystä UMK:ssa. Kappale sortuu pahimpaan mahdolliseen syntiin Euroviisuissa - yhdentekevyyteen. Euroviisuissa on paikkansa esityksillä, joita rakastaa vihata, oli kyseessä sitten laulavat merirosvot tai räppäävä kalkkuna. Play-kappale on varovaisen kantrihenkistä äänitapettia, joka ikävystyttää ja saa kolme minuuttia tuntumaan ainakin viideltä. Hyvä esimerkki vastaavantyylisestä pop-kappaleesta, johon on kuitenkin onnistuttu luomaan dynamiikkaa on esimerkiksi viimevuotinen Halseyn You Should Be Sad.

Lauran kytkös Suomeen on se, että hän asuu Espoossa puolet ajastaan. Itse kappaleella ei ole suomalaistekijöitä, ja onkin hieman mystistä, miksi tämä on valittu mukaan kilpailuun. Ainoa keksimäni syy on esiintyjän viisufaneissa herättämä reaktio ja kansainvälisen huomion saaminen. Laura esiintyi vuoden 2017 kilpailussa yhdessä Koit Toomen kanssa Verona-kappaleella, joka oli yksi vuoden fanisuosikeista mutta ei yltänyt finaaliin saakka.

Laura on osallistunut Viron euroviisukarsintoihin niin monta kertaa, ettei hän edes itse ollut Voice.fi:n haastattelussa varma, montako kertaa hän on ollut mukana. Viisufaneille on ilo nähdä tuttuja naamoja kisassa, ja Laura on varsin miellyttävä persoona ja varmaääninen laulaja. Hän vain ansaitsisi huomattavasti paremman kappaleen. ”Play” on ennemminkin ”skip”.

Arviot jatkuvat seuraavalla sivulla.

Kilpailut

Uusimmat