Kuva: AOP / Jarno Kuusinen

Hyvinkään ammuskelusta selvinnyt Heidi Foxell: "Kaikki työ vedettiin vessasta alas"

09.07.2022 17:15 - Riia Frost

Heidi Foxell kertoo selviytymistarinansa yksityiskohtaisesti Siitä on vaikea puhua -podcastissa.

Kaikki muut paitsi artikkelikuva eivät liity tapaukseen.

Siitä on vaikea puhua -podcastin uudessa jaksossa vieraileva kertoja Heidi Foxell puhuu Hyvinkään ammuskelun tapahtumista ja hänen henkisestä ja fyysisestä toipumisestaan. Foxell kertoo muun muassa, miten hän reagoi kuullessaan tekijän karanneen vankilasta. Koko jakson voit kuunnella alta tai Podplaysta.

Hyvinkään keskustassa 26. toukokuuta 2012 mies meni kadulle ampumaan ihmisiä. Kyseisessä ampumavälikohtauksessa kuoli kaksi ihmistä ja seitsemän haavoittui. Tekijä oli 18-vuotias Eero Hiltunen, joka istuu tällä hetkellä elinkautista.

Foxell oli tuolloin työharjoittelijana poliisitehtävissä. Foxell muistelee, miten hän oli ollut poliisikollegansa kanssa töissä, kun he saivat ilmoituksen, että Hyvinkään keskustassa ammutaan. Foxell kertoo, kuinka heidän päästyään paikalle he huomasivat joukon ihmisiä, jotka juoksivat eri suuntiin, koska kukaan ei tiennyt, mistä suunnasta ammuttiin.

- Sitten Mika sanoi minulle, että ”laita taktiset päälle”. Siinä sitten enempää ajattelematta hyppään autosta ulos ja laitan oven kiinni. Olen avaamassa keskikonsolia, kun kuuluu toisen kerran laukaus ja se osui minuun alavatsaan oikealle puolelle, Foxell kuvailee

- Tipahdan polvilleni ja minusta lähti valtava karjaisu. Muistan vain miettineeni siinä kohtaa, että voinko laittaa kasvoni maahan, kun se on märkä. Sitten jäin makaamaan siihen, en oikein tiedä kuinka pitkäksi aikaa, mutta tajusin, että hänhän voi ampua minua uudestaan, Foxell jatkaa.

Hyvinkään ampumavälikohtauksessa kuoli kaksi ihmistä ja seitsemän haavoittui. (kuva: Shutterstock)

Sitten Foxell muisti, mitä armeijassa oltiin sanottu: ”Jos ikinä saat osuman, suojaa pääsi ja mene piiloon”. Näin Foxell tekikin ja hän lähti ryömimään muiden autojen väliin.

- En tuntenut kipua. Muistan vain miettineeni: ”Nyt tämä tehtävä meni ihan perseelleen ja muut ihmiset joutuvat tulla pelastamaan minua eikä minusta ole mitään apua”, Foxell muistelee.

Mika juoksi Foxellin luokse ja kysyi voinnista, mutta haavoittunut harjoittelija ei kyennyt vastaamaan. Lopulta toisen poliisipartion saavuttua Foxell saatiin kannettua ambulanssiin.

- Muistan, kuinka tunsin, että en saanut oikeaan nilkkaani pitoa. Sanoin siinä ambulanssin ovilla: ”Hei, minun oikea nilkkani ei toimi”. Ja sitten muistaakseni mietin jalkapalloa, ja että mitähän tässä nyt tapahtuu, kun jalkani ei toimi, Foxell lisää.

Hoitovirhe johti pitkäaikaiseen v*tutukseen

Foxell leikattiin sairaalassa 11 kertaa. Lisäksi Foxellille tehtiin lukuisia hätäleikkauksia, joiden määrää hän ei kuitenkaan osaa tarkalleen sanoa. Foxell kertoo jaksossa sanatarkasti, mitkä kaikki elimet saivat luodista osumaa. Esimerkiksi Foxellilla tuhoutui suolisto niin pahasti, että siitä oli jäänyt 150 senttimetriä jäljelle 5-7 metristä. Foxell kertoo, ettei hän aluksi oikein sisäistänyt tapahtunutta.

- Tuntui, että se olisi tapahtunut jollekin toiselle, Foxell toteaa.

Pian Foxellia kuulusteltiin ja hänelle kerrottiin tietoja tekijästä, joka oli ampunut häntä.

- Minulle oli ehkä tärkeintä siinä ampujan tiedon saannissa, että miksi. Että oliko hänellä jotain hyvää syytä sille, mikä selittäisi tämän kaiken. Kävi ilmi, että se oli leikkipaini, jonka hän oli hävinnyt sinä iltana ja suuttumustilassa hän oli hakenut isänsä kiväärin salaa ja lähtenyt keskustaan ammuskelemaan. Siinä vaiheessa ajattelin: ”Tämä on niin raukka tyyppi, että en halua enää yhtään enempää ylimääräistä tietoa”, Foxell sanoo.

- Se tuntui todella pahalta, kun sai tietää, että siellä on ammuttu muitakin ihmisiä, jotka eivät ole selvinneet, Foxell lisää.

(kuva: Shutterstock)

Pikku hiljaa Foxell alkoi tuntemaan olonsa yksinäiseksi sairaalassa. Ainoastaan television katselu kuului hänen päivittäisiin aktiviteetteihinsa fysioterapian lisäksi. Sosiaaliset kontaktit hoitajien, fysioterapeutin ja äidin kanssa kuitenkin mahdollistivat sen, ettei Foxell menettänyt mielenterveyttään. Pikku hiljaa Foxell oppi uudestaan kävelemään ja toivo kotiin pääsemisestä alkoi saada vahvistusta.

Foxellin vatsa kuitenkin tuhoutui niin pahasti, että hänen kehonsa sai ravintoa verisuonen kautta. Mikäli Foxell söi jotain suuteitse, pian ruoka tuli ulos oksennuksena, koska suun kautta mennyt ruoka ei imeytynyt kehoon tarpeeksi. Tätä lääkärit halusivat tutkia ja he nukuttivat vahingossa Foxellin niin, että hänen refleksinsä kuitenkin toimivat. Lääkärien laittaessa kameraa potilaan nieluun Foxell oksensi ja oksennus meni keuhkoihin. Tästä tuli paha keuhkokuume ja paineet laskivat alas, mikä johti huonoon verenkiertoon ja lopulta selkäydinvammaan. Tämä taas johti halvaantumiseen jaloista.

- Kaikki työ vedettiin vessasta alas, Foxell toteaa.

- Jos olisin voinut, olisin varmaan näyttänyt keskisormea kaikille, Foxell lisää.

Foxell ei koskaan kohdannut hoitovirheen tehnyttä lääkäriä, eikä hän tiedä tänäkään päivänä, kuka hän on. Foxellille tuli sellainen olo, että asia haluttiin lakaista nopeasti maton alle. Foxell sanoo surevansa eniten sitä, ettei hänen jaloissaan ole tuntoa.

- Hoitovirhe jäi pitkäksi aikaa elämään sellaisena vitutuksena. Se oli vain todella vaikeaa uskoa, että niin voi käydä Suomen johtavassa sairaalayksikössä, Foxell kertoo.

"Ihminen voi selvitä ihan kaikesta"

Foxell oli sairaalassa kolme vuotta ja kolme kuukautta. Foxell sai luvan jatkaa poliisiopintojaan, vaikka hän onkin pyörätuolissa. Lisäksi Foxell seurustelee nykyään erään naisen kanssa. Foxellin selviytymistarinasta on kirjoitettu monta artikkelia ja pian selviytyjä nimettiin medioissa ”Sankari Heidiksi”. Foxell kuitenkin itse myöntää, ettei koe olevansa sankari.

- Mielestäni se, että tulet ammutuksi jossain tilanteessa heti ensimmäisenä ei ole kovin sankarillista. Joo, se tekijä lopetti tekonsa, kun hän oli ampunut minua ja ehkä hän heräsi siinä vaiheessa tilanteeseen. Mutta kyllä ehkä sellaisen sisukkuuden ja ”Taistelija Heidi” -tittelin allekirjoitan. Onhan tässä kuitenkin aika monesta suosta menty läpi, Foxell sanoo.

- Halusin antaa sille teolle kasvot, jonkun muun kuin sen kusipään, joka on tehnyt sen. Halusin antaa jonkinlaisen positiivisen asian sille. Se oli ihan mietitty asia, mutta en ajatellut sen menevän näin laukalle, että vielä vuosien jälkeenkin soitellaan ja kysellään juttuja, Foxell lisää.

Foxell kuitenkin kokee, että kokemus on muuttanut häntä todella paljon ja kasvattanut hänen kärsivällisyyttään. Lopuksi Foxell haluaa lähettää viestin kaikille elämän haasteista kärsiville.

- Ihminen voi selvitä ihan kaikesta, jos on vain tarpeeksi tahtoa ja apua siinä ympärillä. Mitä tahansa voi tapahtua elämässä ja voit menettää kaiken, mutta ihminen pystyy aina rakentamaan pienistä jäljelle jäävistä palasista riittävän kokonaisuuden, joka kantaa elämässä, Foxell vihjaa.

Koko podcast-jakson pääset kuuntelemaan artikkelin alusta tai Podplaysta. Foxell kertoo muun muassa, miten hän tapasi nykyisen kumppaninsa.

(kuva: AOP / Jarno Kuusinen)

Voice.fi, Podplay, Radio Nova, Iskelmä ja Radio City ovat kaikki osa Bauer Mediaa.

Lue myös: Kaksi miestä raiskasi naisen tämän omassa asunnossa - uhri kertoo karmeasta tilanteesta

Lue myös: Transnainen toivoo Suomeen enemmän avoimuutta: "Miksi kaikki eivät voi olla samalla viivalla?"

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat