Kuva: Emmi Moilanen

Pauliinan 8-vuotias tytär kuoli äitinsä syliin: "Jokainen yhteinen vuosi tuntui lahjalta"

23.06.2019 17:15 - Senni Loikala

Hyvinkääläinen Pauliina Flang tiesi, että saattaisi joskus menettää Alina-tyttärensä. Rankkojen ensivuosien jälkeen perhe pyrki elämään mahdollisimman tasapainoista arkea ja matkusteli maailmalla. Sitten pahin painajainen toteutui.

Pauliina Flang kertoo tulleensa haastatteluun Helsingin Töölössä sijaitsevan merenrantakahvilan kautta. Samassa paikassa Pauliina istui useasti miehensä kanssa, kun elämä koetteli perhettä rankalla kädellä. Noina hetkinä aviopari pelkäsi, saisiko enää lähistöllä sijaitsevasta lastensairaalasta Alina-tytärtään kotiin.

Myös kaikkein kipeimpiä kokemuksia on hyvä käsitellä, tietää Pauliina. Hän kirjoitti oman lapsensa menettämisestä keväällä ilmestyneen kirjan Seitinohuin säkein - Suru minussa tyttäreni kuoleman jälkeen ja kertoo nyt perheensä tarinan Voice.fi:lle. 

Vuonna 2009 Pauliina ja hänen puolisonsa Kai odottivat ensimmäistä yhteistä lastaan. He elivät uusperheen arkea, ja kaikki heidän viisi muuta lastaan olivat alle kymmenvuotiaita. Kun Alina syntyi keskellä yötä helmikuussa, vanhemmille selvisi heti, ettei kaikki ollut kunnossa.

- Hetkeen emme tienneet edes, oliko meille syntynyt elävä vai kuollut tyttö, Pauliina sanoo.

Pienikokoisena syntynyt lapsi oli elossa, mutta hänen vointinsa huolestutti. Vastasyntyneen oli vaikeaa hengittää, eikä syöminen suun kautta onnistunut. Tarkempien tutkimusten jälkeen lääkärit kertoivat vanhemmille uutisia.

- Alinalta löytyi harvinainen kromosomipoikkeavuus. Olihan se shokki. Siinä tilanteessa mietin, miksi juuri meille tapahtuu näin ja olinko tehnyt jotain väärin raskausaikana. Pian saimme kuitenkin tietää, etten olisi voinut tehdä mitään toisin, eikä kromosomipoikkeavuuden syytä tunneta.

Vaikeaa alkua seurasi masennus

Alinan ensimmäinen elinvuosi oli äärimmäisen rankka. Kromosomipoikkeavuus altisti silmäsyövälle, jonka Alina sairasti kahdesti. Ensivuosinaan lapsi joutui sairaalahoitoon myös tavallisten infektiotautien vuoksi. Perhe vietti paljon aikaa sairaalassa ja joitakin kertoja teho-osastolla.

- Jouduimme pelkäämään monta kertaa, tapahtuuko pahin nyt, tuleeko kuolema nyt.

Suurperheen ja erityislapsen vanhempien arki oli kiireistä ja Pauliina kertoo, ettei muista noista ajoista juuri mitään.

Kun arki hiljalleen muuttui tasaisemmaksi, Pauliina Flang sai aikaa myös muiden unelmiensa toteuttamiseen ja kouluttautui uuteen ammattiin. (kuva: Emmi Moilanen)

- Romahdus tuli ensimmäisen vuoden jälkeen. Olin elänyt Alinan syntymästä lähtien suorittamalla ja tunteet syrjäyttämällä, ja siksi masennuin.

Pauliina hakeutui terapiaan ja hänelle määrättiin mielialalääkitys alkuun. Masennuksesta toipumisen myötä hän alkoi hiljalleen työstämään, mitä kaikkea oli tapahtunut ja miten elämä jatkuisi siitä eteenpäin.

Alina mukaan maailmalle

Kun Alinan vointi oli aiempaa vakaampi, perhe alkoi matkustella. Alina oli kaikkiaan mukana yhdeksällä lomamatkalla eri maissa. Kaukaisimmat kohteet olivat Kiinassa ja Karibialla.

- Alina kävi ulkomaanreissuilla lyhyen elämänsä aikana useammin kuin jotkut aikuiset koko elinaikanaan, Pauliina naurahtaa.

Kerran vanhemmat joutuivat selittämään Kiinan rajalla työskenneille virkailijoille, miksi rinkassa istunut Alina oli niin pienikokoinen, vaikka henkilötodistuksen mukaan hän oli viisivuotias. Alina oli kromosomipoikkeavuutensa vuoksi kooltaan huomattavasti ikätovereitaan pienempi. Pauliina ja Kai kertoivat juurta jaksaen, että Alina oli erityislapsi.

- Kuulostaa, että olimme pöhköjä, kun matkustelimme siinä elämäntilanteessa. Meille oli kuitenkin selvää, että Alina oli kaikessa mukana. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, ja halusimme tarjota elämyksiä myös Alinalle. Se oli meille tärkeää.

Kai ja Pauliina Flang kuvattavina Helsingin Salmisaaressa. (kuva: Emmi Moilanen)

Alina ei pystynyt itse liikkumaan tai puhumaan. Pauliina kuitenkin muistelee hymyssä suin tyttärensä huumorintajua. Alina aloitti päivähoidossa kolmivuotiaana, ja myös henkilökunta pisti merkille tämän aurinkoisen luonteen. Arki Alinan kanssa sujui hienosti silloin, kun tämän vointi oli vakaa.

- Kun muut lapsemme tulivat murrosikään, totesimme useasti mieheni kanssa, että Alina on meidän helpoin lapsi.

Työelämään palattuaan Pauliina työskenteli kuntosalilla fysioterapeuttina ja kouluttautui myöhemmin seksuaaliterapeutiksi. Pauliina ryhtyi yrittäjäksi, minkä myötä Alinan hoitojärjestelyt helpottuivat.

- Minulle oli tärkeää saada opiskella ja toteuttaa unelmiani. Mielessäni oli vaikeimpina hetkinä käynyt, etten ehkä enää koskaan pystyisi tekemään mitään, mistä olin unelmoinut. 

Kuolema joulukuun yönä

Joulukuussa 2017 Pauliina ja Kai Flangin pahin pelko toteutui. Eräänä iltana kahdeksanvuotias Alina oli kipeän oloinen ja nukahtaminen oli tavallista haastavampaa. Muuta poikkeavaa ei kuitenkaan ollut. Yöllä vanhemmat heräsivät siihen, että tyttären oli vaikea hengittää.

- Ehdimme todeta Kain kanssa, että antaisimme Alinalle hengitystä avaavan lääkkeen. Mutta kun otin Alinan syliini, hän olikin jo veltto siinä vaiheessa. Soitimme hätänumeroon, mutta sinä aikana, kun puhelu oli auki, Alina kuoli syliini, Pauliina kertaa tyttärensä kuolemaa kyyneleet silmissään.

Ennen yön järkyttäviä tapahtumia, perhe oli ollut aikeissa viettää joulua seuraavana päivänä. Toisilla vanhemmillaan olleet lapset olivat tulleet kotiin juhlapyhiksi. Vanhin lapsista ei ollut paikalla, koska hän oli ulkomailla.

- Muistan siitä päivästä vain, että olen tehnyt joulupuuroa ja että olemme istuneet joulusaunassa täydessä hiljaisuudessa.

Alinan kuolema tuli yllättäen. Hänen terveydentilansa oli ollut suhteellisen vakaa jo vuosia. Silti Pauliina tiesi, että voisi menettää lapsensa jossakin vaiheessa.

- Ajattelin Alinan elämän alkuvaiheessa, että olisi ihme, jos hän eläisi kolmivuotiaaksi. Sen jälkeen jokainen vuosi tuntui lahjalta.

(kuva: Emmi Moilanen)

Pauliina kuvaa tyttärensä kuolinhetkeä sekä kaameaksi että kauniiksi. Kuolema on pelottanut Pauliinaa pikkulapsesta lähtien. Hän kertoo kuitenkin kokeneensa siinä hetkessä, että Alinan sielu siirtyi jonnekin jatkamaan elämäänsä. Alina sai myös kuolla äitinsä sylissä, isä vierellään.

- Alina on syntynyt minusta ja lähtenyt minun käsivarsiltani.

Lumisade hautajaisissa

Elämä tuntui Pauliinasta pysähtyneeltä. Hän muistaa hetken, kun katseli tuntemattomia ihmisiä kadulla ja mietti, miten kaikki voivat jatkaa elämäänsä. 

- Alussa ajattelin, että yritän jaksaa aamusta iltaan. Odotin hetkeä, että päivä olisi ohi ja pääsisin nukkumaan. Aamulla herätessäni kuitenkin muistin, ettei tämä ollutkaan painajaista, vaan sama kauhu jatkuu.

Ennen Alinan hautajaisia Pauliina päätti, että yrittäisi pysyä kasassa. Paikalla oli sukulaisia ja muita läheisiä saattamassa Alinaa viimeiselle matkalleen. Muiden läsnäolo tuntui epämukavalta, vaikka yleensä Pauliina viihtyy seurassa. Hän muistaa erityisesti yhden tilanteen hautajaisista.

- Kun olimme laskemassa Alinan uurnaa hautaan, taivaalta alkoi satamaan kolikon kokoisia lumihiutaleita. Ne kasaantuivat otsalleni ja alkoivat valumaan kasvojani pitkin kyyneleiden seassa. Pian sade loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Kotona oleminen tuntui aluksi Pauliinasta pahalta. Kaikki muistutti kivuliaalla tavalla Alinasta.

- Ymmärrän ihmisiä, jotka myyvät kotinsa tällaisessa tilanteessa.

Aika hioo surusta toisenlaisen

Kerran Pauliina sai erityisen viestin puhelimeensa. Viestissä ystävä kertoi, ettei ottanut edellisenä päivänä Pauliinaan yhteyttä, koska oli ollut kuun viimeinen päivä. Alina kuoli 30. joulukuuta, ja ystävä tiesi, että Pauliinalle jokaisen kuun 30. päivä oli erityisen raskas.

- Tajusin viestiä katsoessani, että olin unohtanut päivän. Olin kauhuissani ja tunsin syyllisyyttä siitä, jos unohdan kaiken ja jos minusta tulee turta.

Saman tien Pauliina ymmärsi, että kyseisen päivän unohtamisella oli puolensa.

- Naurahdin itsekseni, että sehän on hyvä asia, etten itke koko ajan ja mieti pelkästään Alinaa.

Hiljalleen kotona oleminen helpottui. Pauliina huomasi suhtautuvansa uudella tavalla kodin konkreettisiin muistoihin Alinasta.

Kai ja Pauliina Flang ovat hankkineet kesämökin, josta on muodostunut heille rakas paikka. (kuva: Emmi Moilanen)

- Nykyään niiden äärellä on ihanaa pysähtyä muistelemaan Alinaa. Esimerkiksi keittiönpöydässä olevat pienet kolhut tuovat mieleeni, kuinka Alina hakkasi palikoillaan pöytää.

"Tämänkin jälkeen voi elää hyvää elämää"

Ajan kuluessa Pauliina alkoi miettimään tulevaisuuttaan, vaikka suru ja ikävä eivät ole kadonneet. Pauliina ei hyväksynyt ajatusta, ettei hänen elämänsä voisi enää koskaan olla hyvää.

- Oivalsin, ettei elämäni voinut päättyä Alinan kuolemaan. Annoimme Alinalle niin paljon rakkautta ja huolenpitoa, että uskomme mieheni kanssa, että meillä on nyt mahdollisuus vielä nauttia elämästä. Tämänkin kokemuksen jälkeen voi elää hyvää elämää.

Sittemmin Pauliina ja Kai ovat ostaneet kesämökin Mikkelistä. Joskus on tarpeellista päästä jonnekin, missä Alina ei ole koskaan ollut.

- Siellä voimme hengähtää surusta, jos kotona tuntuu, että Alinan kuolema on läsnä koko ajan. Mökillä voin katsella järvenselkää ja itkeä sinne kaiken surun ja kaipuun.

Lue myös: "Et voi koskaan rakastaa liikaa" - isä listasi asiat, jotka oppi lapsensa kuoleman jälkeen

Kilpailut

Uusimmat