Kuva: Shutterstock
Seksologin mukaan aikuisviihde on huono seksuaalikasvattaja: "Pitää ymmärtää mitä varten se on tehty"
Asiantuntijat kannustavat huoltajia avoimeen keskusteluun.
Sosiaalisen median ja internetin vaarat puhuttavat aikuisia ja huoltajia tämän tästä. Uutisissa välähtää silloin tällöin otsikoita, joissa kerrotaan esimerkiksi vaarallisista keskusteluryhmistä, joissa jaetaan lapsille sopimatonta sisältöä.
Asiantuntijoiden mukaan on lähes vääjäämätöntä, että lapsi näkee nykyverkossa pornograafista materiaalia. Aikuiset voivat kuitenkin omalla toiminnallaan auttaa lapsia ymmärtämään mistä on kyse. Mutta miten?
Seksuaalineuvoja Jenni Janakan ja seksuaaliterapeutti Joonas Pesosen mukaan keskiössä on kaikessa yksinkertaisuudessaan puhuminen. Jos lapselle tai nuorelle sanoo esimerkiksi seksiin liittyvien asioiden olevan sellaisia, josta ei puhuta, aiheen päälle kaadetaan häpeää.
- Jos ne ei pysty tulemaan meille aikuisille puhumaan niistä aiheista, niin ne tulee törmäämään siihen materiaaliin joka tapauksessa internetin välityksellä. Ja silloin ne jäävät niiden tunteiden kanssa yksin, kun ne yhtäkkiä huomaavatkin siellä vaikka pornon äärellä jotain sellaista, mistä ei ole ihan varmaa, että mitä tämä nyt itse asiassa onkaan, tai mitä tämä on aiheuttamassa, Pesonen sanoo Voice.fi:lle.
Asiantuntijat muistuttavat, että seksuaalikasvatuksesta puhuttaessa tulee ymmärtää, että seksuaalisuus on eri asia kuin seksi: seksuaalisuus on ihmisenä olemista ja seksi jotain mitä tehdään. Seksuaalisuus on siis osa meitä syntymästä kuolemaan asti.
- Monesti me aikuiset tuodaan omat perversiomme siihen keskusteluun mukaan, Janakka toteaa haastattelussa.
- Ihminen, joka kuulee, että 12-vuotiaalle lapselle opetetaan seksitaitoja, hänelle tulee heti jotain mielikuvaa seksistä. Kysymys ei ole siitä, vaan se, että 12-vuotias on nähnyt jo pornoa suurella todennäköisyydellä. Meidän tarvitsee puhua näistä asioista sen takia, että ne lapset oppivat käsittelemään sen asian, mitä niille tulee vastaan joka tapauksessa.
Seksuaalikasvatusta tarjotaan lapsille jo varhaiskasvatuksesta lähtien, ja se muuttaa muotoaan lasten varttuessa ikäsuositusten mukaan. Päiväkodissa lähdetään liikkeelle esimerkiksi turvataidoista. Turvataitoihin kuuluu muun muassa lapsen oikeus kieltää vanhempaa ihmistä koskemasta itseensä.
(kuva: Shutterstock)
Toisena esimerkkinä seksologit mainitsevat suostumuslainsäädännön, jonka nuoret ovat heidän mukaansa ottaneet hyvin vastaan.
- Siinä käsitellään nimenomaan seksuaalisuuden asioita tosi konkreettisella tasolla, mitkä ovat heille siinä vaiheessa tärkeitä, Pesonen sanoo.
Julkisuudessa on käyty keskustelua muun muassa yläkoulun oppimateriaaleista. Vuonna 2024 erityisen kohahduksen aiheutti ruotsalaisen seksuaalikouluttaja Inti Chavez Perezin kirjoittama kirja Respektiä - seksiopas pojille. Kyseistä teosta jaettiin suomalaisiin kouluihin vuonna 2019. Monet pitivät kirjaa sopimattomana.
Pesonen ja Janakka tunnistavat huolipuheen, joka nostaa aika ajoin päätään. He kuitenkin kannustavat huolta tuntevia tutustumaan omiin asenteisiin.
- Me jokainen ollaan oman aikakautemme tuotos. Se, että me ollaan jääty vaille jostain, taikka jotkut asiat on ollut meille häpeällisiä, niin ei mennä nyt kaatamaan sitä lastia nuorisolle, Pesonen terävöittää.
- Seksuaalioikeudetkin sanoo, että ikään katsomatta meillä kaikilla tulee olla pääsy seksuaalitiedon äärelle, jolloin sitä seksuaalitietoa pitää pystyä jo pienestä pitäen tarjoamaan.
Pesonen myös toteaa, että tunnetaitojen opettelu on yhtä lailla tärkeä osa seksuaalikasvatusta.
- Mitä tavallaan tarkoittaa se, että joku ei tykkääkään susta tai ei halua pitää sua kädestä kiinni tai lähteä sun kanssa treffeille. Mitä nuorempana me opettelemme kohtaamaan näitä seksuaalisuuteen liittyviä vastoinkäymisiä tai kipeitä tunteita, niin sitä valmiimmaksi me tullaan sitten aikuisena.
Some voi tarjota turvallisen paikan – tai päinvastoin
Valtaosa nuorista käyttää sosiaalisen median eri alustoja päivittäin. Ne ovat sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi informaation sekä asenteiden ja mielikuvien lähde. Sosiaalinen media voi myös vaikuttaa nuoren minäkuvaan. Tutkimukset kertovat sosiaalisen median vaikuttavan esimerkiksi nuorten naisten mielenterveyteen ja sitä kautta myös seksuaalisuuteen.
Asiantuntijat näkevät sosiaalisen median kaksiteräisenä miekkana. Se mahdollistaa paljon asioita, niin hyviä kuin huonojakin.
- Esimerkiksi, eihän meillä ennen ole ollut pornoriippuvuutta olemassa, ennen kuin pornon jakelu levisi täysin, Pesonen kertoo esimerkin yhdestä huonoista puolista.
Pornoriippuvuus tunnistetaan tänä päivänä pakonomaiseksi seksikäyttäytymiseksi. Sitä voidaan myös hoitaa sen mukaisesti. Pakonomainen seksikäyttäytyminen ei kuitenkaan ole ainut aiheeseen liittyvä huoli.
- Se ei pelkästään jää siihen pakonomaiseen seksikäyttäytymiseen, vaan siis siihen, että miten me nähdään naiset, miten me nähdään miehet.
Muun muassa tämän takia nuorten seksuaalikasvatus on tärkeää.
- Jos porno toimii yhtenä pääseksuaalikasvattajana nuorilla tänä päivänä, niin minkälaisen kuvan se antaa seksistä taikka sukupuolista, seksuaaliterapeutti esittää huolensa.
Asiantuntijat eivät kuitenkaan halua demonisoida aikuisviihdettä.
- Porno on tosi hyvä, niin videomuodossa kuin myöskin audioerotiikka, tapana tutkailla ja tutustua, mitä kaikkea se seksuaalisuus voi olla. Mutta niissä pitää ymmärtää se, että mitä varten ne on tehty, miten sen erottaa seksistä, Janakka muistuttaa.
Toisin sanoen, pornoa tehdään katsojan tai lukijan iloksi, seksiä puolestaan seksiaktin osapuolten nautinnoksi.
(kuva: Shutterstock)
Hyvänä puolena sosiaalisesta mediasta asiantuntijat nostavat esille muun muassa vertaistuen. Some voi tarjota paikan, josta voi löytää samankaltaisia ihmisiä. Tämä on erityisen merkityksellistä erilaisille alakulttuureille sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.
Janakka toteaa, että sosiaalinen media myös näyttäytyy hyvin yksilöllisenä eri ihmisille, jolloin myös seksiosaaminen saattaa eriytyä eri ihmisten välillä.
- Toiset saattaa löytää somesta hyvää, laadukasta tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta, kun taas toisilta tulee vaikka Andrew Tatea, Janakka sanoo.
Tate on brittiläisyhdysvaltalainen mediapersoona, jonka tuottamalle sisällölle ominaista on toksinen maskuliinisuus ja naisviha. Sisältö tuntuu vetoavan etenkin yläkouluikäisiin poikiin.
Pesonen näkee ratkaisuna somesisältöjen säätelyn. Esimerkiksi nousee monia sosiaalisen median alustoja hallinnoiva Meta.
- Niitä algoritmeja ja toimintaa ohjaa yhdysvaltalaiset arvot, yhdysvaltalainen lainsäädäntö. Meillä on tosi erilainen käsitys, vaikka alastomuudesta, Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Tai tosi erilainen käsitys vaikka parisuhteen arvoista, Pesonen sanoo.
- Minusta on tosi huolestuttavaa se, että meidän seksuaalista sisältöä ohjaa tällä hetkellä kiinalaiset tai yhdysvaltalaiset arvot, näin kärjistetysti.
Janakka tietää tapauksia, joissa laadukasta seksuaali- ja seksisisältöä tekeviä tilejä on 'shadowbannattu' eli niin sanotusti varjosensuroitu esimerkiksi Instagramissa.
- Niiden kuvat eivät tavoita ketään, eivät tavoita yleisöä, juuri sen takia kun ne eivät ole yhdysvaltalaisten arvojen mukaisia. Tämä on minusta tosi kurjaa, koska paljon tiedän semmoisia, jotka tekevät arvokasta seksuaalikasvatustyötä tai muutenkin seksologian saralla tärkeää työtä, Janakka sanoo.
Koko haastattelun voit kuulla alta tai Podplaysta. Haastattelussa Janakka ja Pesonen kertovat muun muassa siitä, miten he toivoisivat median käsittelevän seksuaalisuutta, miksi suomalaiset käyvät seksuaalineuvonnassa sekä juontamastaan Himocast -podcastista.
Voice.fi ja Podplay ovat osa Bauer Mediaa.
Lue myös: Himocast-juontajat Jenni Janakka ja Joonas Pesonen ovat seksuaalisuuden esilaulajia
Lue myös: Klamydiatartunnoissa merkittävä käänne
