Kuva: Senja Rapila

Pepe Willberg: "Musiikin kanssa olen onnistunut, naisten kanssa epäonnistunut"

18.10.2016 08:00 - Anna Hopi

Laulaja Pepe Willbergin mukaan hän ei ole tippaakaan romanttinen mies, vaikka naisten mukaan näyttää siltä.

Teeskentelemätön. Suomalaisen viihdemusiikin kiistattomiin legendoihin kuuluva laulaja Pepe Willberg antaa itsestään ensivaikutelman henkilönä, joka ei turhia pukahda, jollei hänellä ole tärkeää sanottavaa. Nyt puhuttavaa on, paljonkin. 70 vuotta tämän vuoden joulukuussa täyttävä artisti viettää juhlavuottaan, ja kiertää Legenda-konserttien kanssa ympäri Suomea.

Willbergin musiikki on kestänyt aikaa - konserteissa kuullaan kappaleita kuudelta vuosikymmeneltä. Saat miehen kyyneliin, Aamu, Elämältä kaiken sain ja esimerkiksi Rööperiin kuuluvat rakastettuihin klassikoihin, ja Matti Mikkolan kanssa tehty Pepe&Saimaa -yhteistyö nosti 2014 laulajan jälleen suomalaisen musiikkimaailman keskukseen. Tuorein single Sua aika parantaa on työnäyte tältä vuodelta.

Kappaletta kuunnellessa tajuaa sen, mistä Pepen kanssa puhutaan haastattelun aikana useaan otteeseen - kun oma työväline, ääni, toimii, tuloksena voi olla huikeita asioita.

- Saan kiittää laulukondistani siitä, että käyn kuntonyrkkeilyssä, paljastaa Pepe Willberg Iskelmälle.

Toki Willberg on laulanut koko ikänsä.

- Olen laulanut järjettömät määrät. 1970-luvulla, kun tehtiin Paradise-bändin kanssa keikkaa, parhaina viikonloppuina kun bändi saapui paikkakunnalle, niin keikkajärjestäjä oli anonut erikoisluvan soittaa puoli neljään asti. Soitimme kahdeksasta puoli neljään yöllä. Kyllä siinä tuli laulettua parikin laulua muutaman vuoden ajan...muistelee mies hymyillen.

Mikään työväline ei kuitenkaan kanna vuosikymmenten ajan, jollei sitä huolla. Siksi Pepekin jaksaa hikoilla kuntosalilla.

- Se vaikeuttaa laulamista, jos olet huonossa kondiksessa. Kun vyötärön seudun lihaksisto alkaa olemaan lepotilassa, niin silloin ei ole paljon tehtävissä. Et saa sitä puristusta aikaan, mitä tarvitaan, että ääni lähtee. Hallitsen kuitenkin ääntäni jännittämällä vatsalihaksia. Olen ollut aina huono treenaamaan - vähän kuin Muhammad Ali, että jokainen minuutti, jonka on joutunut treenaamaan, on pelkkää kidutusta, nauraa Pepe.

- Siihen suostuu, kun miettii, että tulevaisuus asian suhteen on helpompi.

Treenimotivaatiota on tullut viime vuosina Pauliina-vaimolta, jota Willberg kiittelee.

- Hän on tuonnut elämääni rajoja. Röökinpoltto loppui kokonaan ja alkoholinkäyttö on kohtuullista. Imurointi on säännöllistä. Jumppakerhossa olen käynyt yli 10 vuotta kaksi kertaa viikossa - siis kuntonyrkkeilyssä. Meillä oli tapana käydä muksimassa yhden kaverin kanssa toisiamme kypärät päässä, mutta kaveriltani lähti silmästä lasiainen, joten harrastus on loppunut vähäksi aikaa, sanoo Pepe.

- Meillä on ollut valmentaja, joka on pitänyt huolta, että teemme kuten hän käskee. Treeni alkoi aina naruhyppelyllä, ja kun sitä on kestänyt 15 sekuntia, niin toivot, ettet olisi tullutkaan paikalle. Yritämme samalla aina keskustella kavereiden kanssa, vaikka koutsi sanoo, että älkää puhuko, vaan tehkää jotain. Ja kuuntelemme tietenkin radiota siinä samalla - Iskelmäradiota.

(kuva: Senja Rapila)

"Hittikappaleen tunnistaa, kun karvat nousevat pystyyn"

Legenda-kiertue on räätälöity kattavaksi kokonaisuudeksi. Yleisö pääsee kuulemaan Willbergin rakastetuimmat hittikappaleet, minkä lisäksi kuullaan Pepe&Saimaa-levyn helmiä ja makupaloina komeita tenoriaarioita. Willbergillä on taustallaan huippuorkesteri jousien, puhaltimien ja patarumpujen kera.

- Konserteissa kuullaan enemmän sellaista "silmät kiinni" -musiikkia. Lauluja, joita olen levyttänyt vuosikymmenten varrella. Pointseja, mitkä on saaneet ihmisten kiinnostuksen heräämään. Lauluja, joita olen pitänyt tärkeinä - lempikappaleitani. Sellaisiakin biisejä, joita en ole itse levyttänyt, kuvailee artisti omin sanoin.

- En ole tehnyt konsertin sisältöä liian ryppyotsaisesti, vaan ajattelin, että repäisen muutaman aariankin. Ooppera-aarioiden harrastaminen on tullut varkain tähän juttuun. Vierailin joskus Jaakko Ryhäsen laulutunneilla lähinnä kyselemässä, että kannattaisiko edes yrittää laulaa niitä. Kyse oli Lenskin aariasta, joka on Tšaikovskin oopperasta. Ryhänen oli sitä mieltä, että voit sä sen laulaa, sähän olet ihan sen Lenskin näköinenkin, mies virnistää.

Willbergin repertuaariin on kuulunut vuosien varrella erilaisia käännöskappaleita, ja hän on myös levyttänyt suomalaisten runoilijoiden, kuten Tommy Tabermannin runoja. Kun laulajalla on hittejä kuudella eri vuosikymmenellä, kannattaa jo kysyä, mistä hittikappaleen tunnistaa. Pepe jää miettimään vastausta.

- Kaikissa kappaleissa on käänteitä, joissa nousee karvat pystyyn ja tirahtaa tippa silmään tai tulee sellainen pakahduttava onnentunne. Se voi olla samalla negatiivinen ja positiivinen tunne. Hirveän voimakas kahdella eri sektorilla. Ei sitä pysty selittämään. On helppo esittää yksittäisen kappaleen kohdalla, missä kohtaa tässä kappaleessa nousee karvat pystyyn. Joissain kappaleissa on tiettyjä kohtia, erikoispointseja, mutta on niitäkin, jotka ovat kokonaan upeita kokonaisuuksia, pohtii tähti.

- Hyvä esimerkki on Paul McCartneyn Bond-leffaan tekemä kappale Live and Let Die. Uskoisin, että suuri yleisö tykkää siitä kohdasta, missä laulaja laulaa, että "Live and Let die" ja orkesteri pauhaa. Mun mielestä musiikki ennen sitä kertsiä on tämä tärkeä pointsi. Hän laulaa omalla mccartneymaisella tavallaan melodiaa - kuin siitä ei olisi mitään vaivaa hänelle. Se on todella coolin kuuloista.

(kuva: Senja Rapila)

"Tavoite oli maailmanvalloitus"

Pepe Willberg myöntää, että kun lähti musiikin pariin, tavoitteena oli vaatimattomasti maailmanvalloitus. Vaikka hän toteaa, että tämä jäänee tekemättä, into musiikkiin pysyy edelleen. Se on leikkikenttä, jossa jaksaa temmeltää varttuneempikin mies. Willbergin mukaan parasta on saada tehdä työtä, joka on tosiasiassa vain se rakkain lempiharrastus.

Hän muistaa kirkkaasti hetken, jolloin huuma syttyi. Willberg kävi 1950-luvulla muiden helsinkiläisten nuorten kanssa tanssikoulussa, joita pidettiin hiihtolomien aikana.

- Tanssikoulun päättäjäiset pidettiin silloisessa B-Messuhallissa, joka on tänä päivänä Töölön Kisahalli. Sieltä kaikki sai vakavasti minun tapauksessa alkunsa - ja olen kuullut, että sama kävi myös Hectorille, joka oli paikalla samana iltana. Kuuluisan orkesterinjohtajan, Ronnie Kranckin bändi soitti samoja kappaleita, joita olimme opetelleet tanssimaan, kertoo Pepe.

- Välipalana tuli Suomen ensimmäinen rautalankabändi The Strangers. Silloin minulla notkahti polvet todella pahasti, kun iso halli täyttyi musiikista. Itkosen Jussi, joka soitti kitaraa, omisti jo silloin Fenderin Stratocaster-kitaran, jonka soundi oli jotain ihan käsittämättömän hienoa. Polvet notkahtivat, eivätkä ne ole suoristuneet vieläkään. Olen edelleen sen musiikin lumoissa. Hectorille kävi samalla lailla - teimme elämänratkaisumme siinä kohdassa.

Konkreettisesti musiikkitie aukesi, kun Pepe perusti ystäviensä kanssa Islanders-yhtyeen vuonna 1962. Soittajapoika oli aluksi niin ujo, että kun bändiläiset pyysivät antamaan laulunäytteen, Willberg vaati saada laulaa pimeässä huoneessa.

- Se on totta. Ennen kuin suostuin avaamaan kultaisen kurkkuni muiden kuultavaksi, vaadin, että treenikämpältä piti sammuttaa valot. Kappale oli nimeltään Twist and Shout, muistelee Pepe.

- Beatlesit jyräsivät maailmaa silloin, se oli joskus kesällä 1963. Olimme kuunnelleet Beatleseiden ensimmäistä LP:tä jo jonkin aikaa, koska kaverimme oli kieliopinnoissa Lontoossa ja toi LP:n mukanaan, ja kertoi sen olevan todellinen pommi. Meidän mielestä se kuulosti kamalalta, tokaisee Willberg suorasukaiseen tapaansa, ja räjähtää nauramaan.

- Olimme vielä The Shadows -ihmisiä ja meille rautalanka-musiikki oli se kova sana. Halusimme kuitenkin vastaanottaa uudet soundit ja Twist and Shout kuului tähän joukkoon.

Hän muistaa, miten Islanders sai eräissäkin koulubailuissa soittaa tuhathenkiselle yleisölle Twist and Shout -kappaletta ja kahta muuta biisiä koko illan, koska yleisö meni niin pähkinöiksi kuultuaan uuden soundin. Se kuvaa hyvin sitä, millaisen vallankumouksen The Beatles sai aikaan.

(kuva: Senja Rapila)

"En halua nousta jalustalle"

Solisti on yleensä bändin keulakuva, ja jättää usein muun orkesterin varjoonsa. Pepe Willberg ei ole siinä mielessä perinteinen tähti, vaan enemmänkin miestä voisi kuvailla intohimoiseksi muusikoksi. Tähteydestä puhuttaessa hän tuhahtaa, ja toteaa olleensa läpi uransa yksi bändistä. Solisti on yksi - joskin olennainen - osa kokonaisuutta. Ilman loistavaa bändiä esityksestä ei kuitenkaan tulisi mitään, joten hän ei halua laittaa itseään jalustalle.

- En ole koskaan yrittänyt aggressiivisesti rakentaa omaa juttua, vaan olen mennyt veden mukana. Olen hyväksynyt myös kaverien pitkät soolot, ja niitä kuullaan myös näissä Legenda-konserteissa. On hienoa saada olla tekemisissä lahjakkaiden ihmisten kanssa, myhäilee artisti.

- En halua missään tapauksessa nousta jalustalle. Tunnen voivani hyvin, kun ympärillä on vahvoja ihmisiä, jotka tukevat tätä touhua. Yhdessä se saadaan aikaan, mitä keikoilla kuullaan.

Islanders sai vuonna 1963 nuoren ja nälkäisen solistin, kun kuvioihin tuli nuorukainen nimeltä Ilkka Lipsanen. Yhtye hajoitteli ruotsalaisessa poikakoulussa, jossa treenasi myös Lipsanen silloisen kokoonpanonsa kanssa. Kun Islanders tuli toiseksi Suomen rautalankamusiikin mestaruuskisoissa, Lipsanen vaistosi mahdollisuuden, ja pian yhtye sopi koe-esiintymisen kunnianhimoisen nuorukaisen kanssa.

Historia tietä kertoa, että koe meni nappiin, ja Lipsanen otti haltuunsa pääsolistin paikan Danny-taiteilijanimellä.

- Pidimme hänelle laulukokeen. Danny oli valmistautunut siihen hyvin, hän esitti kappaleen Work Song. Hän esitti sen niin hyvin, ettei selityksille ollut sijaa. Hänessä oli samaa raivoa kuin tulevissa kesäisissä D-Show'ssa. Oli nyrkkeilyä, raivoa ja rockia, kuvailee Pepe Willberg.

- Teimme East Virginia -levyn miltei samantien ja saimme siitä ponnahduslaudan menestykseen.

Kun Danny oli vuonna 1964 armeijassa, Pepe ja Islandersin soittajat saivat ehdotuksen bändifuusiosta Jim and The Beatmakers -yhtyeeltä. Vuonna 1965 syntyi uusi kokoonpano, Jormas, jonka solistin paikka olikin yhtäkkiä Pepen.

- 1965 syksyllä lähdimme valloittamaan Ruotsia ja teimme sen hyvällä menestyksellä. Se tuntui muusikkona uskomattomalta. Oli kulunut vain kolme vuotta siitä, kun perustimme ensimmäisen bändimme Islandersin hikisesti pystyyn ja aloimme opettelemaan soittamista. Kun saimme ensimmäisen kappaleen soitettua virheettömästi, se oli shampanjapullon arvoinen paikka. Jormasin kanssa homma lähti nousuun. Samalla reissulla ruotsalaisten ohella valloitettiin hieman tanskalaisia, norjalaisia ja vierailtiin Hampurissakin, muistelee Willberg.

- Ruotsalainen manageritoimisto kävi lämpimänä suhteemme ja sparrasi kovasti meitä maailmanvalloitukseen. Meillä oli kuitenkin tyypillisiä henkilökemioita, jotka eivät natsanneet. Kolme jäsentä sai samaan aikaan kutsun armeijan harmaisiin, joten päätimme vähin äänin rauhoittaa tilanteen vuonna 1968.

(kuva: Senja Rapila)

"Bänditoverit mätkivät toisiaan sateenvarjolla"

Pepen laulajapersoona lähti kehittymään keväällä 1966, kun hän sai esitettäväkseen Kappaleen Saat miehen kyyneliin. Legendaarisestä hitistä tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta, mikä on yksi juhlavuoden tärkeistä teemoista.

- Silloinen levy-yhtiöpomo Reino ”Reiska” Bäckman löi minulle levyn kouraan ja se oli To Make A Big Man Cry -kappale, jonka P. J. Proby. Minulla meni jauhot suuhun kappaleesta. Arvasin, että nyt on juonta takana ja kuuntelin tarkkaan. Minulle soitettiin että tule studioon, taustat olivat valmiit. Kappaleen nimi oli Saat miehen kyyneliin. Olin silloin 19-vuotias, eli kokenut sotaratsu omasta mielestäni. Silloin levyn etikettiin kirjoitettiin nimeni erikseen ja ymmärsin, että näin tämä ilmeisesti menee, tokaisee Willberg.

Jormasin hajoamisen jälkeen Pepe oli jo pian mukana Pepe& Paradise-yhtyeessä. Hänellä on bändin kanssa keikkailusta railakkaita muistoja.

- Meillähän oli älyttömän hauskaa, oli seitsemän verevää kaveria, joiden kanssa kierrettiin maailmaa. Keikkamatkat saattoivat kuitenkin olla todella pitkiä. Meillä oli volkkari Kleinbus ja perävaunu, jossa roudasimme kamojamme. Kävi usein niin, että kaverit turhautuivat matkanteosta ja joivat omia juomiaan.Siellä improvisoitiin näytelmiä ja mentiin aika korkealla ja kovaa. Minä en koskaan näytellyt, ajoin aina autoa. Pedro Hietanen, Pave Maijanen ja Markku Johansson olivat luovia kavereita, naureskelee Pepe.

- Bussissa oli myös sateenvarjo. Kerran Pedro ja Pave saivat päähänsä jostain syystä, että jompikumpi löi toista päähän sillä, ja toinen vaati tietenkin siitä hyvitystä. Se meni siihen, että jätkät löivät vuorotellen toisiaan päähän ja ainoastaan se, jota oli juuri lyöty, se sai lopettaa pelin. Ilmeet menivät tuolloin aika vakavaksi. Ajoin silloinkin autoa, joten en voinut puuttua tuomarina tilanteeseen.

Kuinka kauan miesten mätkimistilanne sitten jatkui?

- Liian kauan, sanoisin, Willberg nauraa.

"Kauniit naiset kiinnostavat aina"

Pepe&Paradisen lisäksi hänen yhteistyönsä suureksi ilmiöksi jo tuolloin nouseen Dannyn kanssa jatkui. Hän oli mukana Danny Show'ssa vuonna 1977, jolloin tuore Miss Suomi Armi Aavikko oli ensikertalaisena laulamassa.

- D soitti silloin, että sopisiko tulla mukaan. Mietin, että no miksipäs ei. Missi on kuitenkin kiva. Kauniit naiset aina kiinnostavat, virnistää Willberg.

- Muistan, että Armi oli hyvä pelaamaan flipperiä. Yövyimme jossain Länsi-Suomessa ja söimme aamiaisen. Paikasta löytyi flipperi ja aloimme sitä pelaamaan. Paljastui, että Armi on aika peto siinä asiassa.

Vuonna 1979 Danny liittoutui yhdessä Pepe Willbergin, Armin ja tuoreimman Miss Suomen, Seija Paakkolan kanssa, ja nelikko kiersi yhdessä Finntastic-kokoonpanona. Nelikkoa tituleerattiin Suomen ABBA:ksi. Willberg virnistää kuultuaan vertauksen.

- No. En tiedä kuka tituleerasi. Minä en ainakaan, Pepen silmät vilkkuvat.

- ABBA-yhtyeen Benny Anderson on muuten päivää vanhempi kuin minä. Haikara meni ohi tästä Turusta, missä asuin lapsena. Se eksyi tuonne Tukholmaan, nauraa mies.

- Vastaava kokoonpanohan se oli, kaksi daamia ja kaksi kundia. Erotus oli se, että ABBAn tapauksessa mimmeillä oli vahva laulutausta ja meidän tapauksessa ei. Armi lauloi oikeita ääniä, sanotaan niin. Hän ei jostain syystä satsannut hirveästi laulunsa kehittämiseen. Kun isot show't loppuivat, niin häntä kiinnosti enemmän muunlaiset asiat.

Entäs sitten Pepe ja ne kauniit naiset, jotka tuli jo kertaalleen mainittua?

- Ihmisillä on väärä käsitys siitä, että olisin ollut naisten pyörityksessä. Nykyinen managerini ja vaimoni Pauliina sanoo, etten ole tippaakaan romanttinen - vain näytän siltä. Onhan tässä vuosien kuluessa kaikkea sattunut, enkä kaikesta syytä itseäni, mutta joistain asioista kyllä tietysti, toteaa mies.

(kuva: Senja Rapila)

"Valitan kotona aina, kun joudun imuroimaan"

Legendaarinen muusikko on halunnut elää tavalla, jolla hän on ollut musiikin lisäksi aikaa ihmisillekin. Silti elämän suurinta rakkautta ei tarvitse hakea kaukaa.

- Musiikki on ollut suurin, se täytyy myöntää. Mutta enhän minä sitä jaksa ympäri vuorokauden kuunnella, joten muille asioillekin on ollut aikaa. En ole koskaan ole asettanut itseäni tilanteeseen, jossa olisin joutunut valitsemaan musiikin suhteessa johonkin muuhun. Olen ollut kiinnostunut muistakin asioista, kuten naisista - ja misseistä. Musan kanssa olen onnistunut, naisten kanssa epäonnistunut, tokaisee mies suorasukaiseen tyyliinsä.

69-vuotias artisti kuitenkin pehmentää sanomaansa lausetta, ja toteaa, että tässä hetkessä elämä maistuu Pauliina-vaimon kanssa melkoisen mukavalta.

- Ei kyllä voi valittaa. Tietysti mä valitan aina, kun joudun imuroimaan. Se tavallaan kuuluu asiaan, hymykare näkyy viilipyttymäisen laulajan kasvoilla.

Mitä olet oppinut naisilta?

- En ole tainnut oppia yhtään mitään. Pauliina on opettanut sitä, että pitää ehdottomasti pukeutua tilanteeseen sopivasti.

Willberg näyttää tyylikkään puvuntakkinsa taskuliinaa, ja huokaisee pitkään ja antaumuksellisesti.

- Tällaiset pienet yksityiskohdat ottavat minulla todella voimille.

Päälle Willberg nauraa.

Hän on jo kertonut aikaisemmin valinneensa viisaasti ammatin, jota voi jatkaa eläkeikäisenäkin, eikä yhtenäkään päivänä tunnu siltä, että menisi töihin. Kyse on rakkaasta harrastuksesta, josta vielä tienaakin. Taiteilijaelämässä on ollut omat puolensa, mutta Pepe on kyllä huomannut myös valitsemansa tien sudenkuopat.

- Olen elänyt sillä tavalla mielettömän elämän, että on tapahtunut todella huikeita ja hauskoja asioita, kun ollaan jätkäporukoissa pyöritty ympäri maailmaa. Kyllä kundit tietää, mitä se tarkoittaa. Siinä on oma varjopuolensa. Välillä on tullut tehtyä huonojakin ratkaisuja. Muistan pistäneeni jossain kohtaa viimeisen satasen markkaa Koskenkorvapulloon. Kaikilla on varmaan se kostea kausi elämässä - kuinka kostea se sitten on kenenkin kohdalla on... Minun kostea kauteni päättyi siten, että Pauliina tuli elämääni. Hän tarttui niskasta ja ravisteli vähän aikaa! Pepe nauraa.

Tupakkaa Willberg ei ole maistanut 15 vuoteen. Hän toteaa, että niin järkevien tyhmienkin valintojen tulokset huomaa iän karttuessa. Jälkikäteen hän on ollut tyytyväinen siitä, että tumppasi viimeisen tupakkansa. Nyt ääni kulkee, ja Pepen soundi on parhaimmillaan. Moni seitsemänkymppinen ei voi sanoa, että on ammatillisesti elämänsä kunnossa, kuten hän.

(kuva: Senja Rapila)

Suurin floppi: 40 konsertista jäi käteen tonni mieheen

Willberg on avoin uransa suurimmasta flopista. Fredin, Petri Laaksosen ja Olli Ahvenlahden orkesterin kanssa tehdyistä Poptenorit-keikoista ei jäänyt käteen oikeastaan mitään rahallisesti.

- Teimme yhteensä 40 konserttia. Aloitimme keväällä, eikä sitä olisi pitänyt tehdä silloin. Kuvittelimme, ett Fredi, Petri Laaksonen, Olli Ahvenlahden orkesteri ja minä saisimme porukan paikalle. Lauloimme kolmeäänisesti. Ensimmäinen konsertti oli Kulttuuritalolla 3,5-tuntinen. Ohjelma piti sisällään meidän omia hittejä, ja olimme kaikki kolme lavalla koko ajan. Yleisö olisi halunnut konsertin vain jatkuvan! Konserttikiertue ei ollut mikään hirveä suksee taloudellisesti.

- Ihmiset eivät osanneet riittävässä määrin tulla paikan päälle, vaikka sitä markkinoitiin TV:ssä, radioissa ja lehdissä. Syksyllä yritimme uudestaan ja toteutimme loput 40 konsertista. Kun kulut vähennettiin tuloista, meillä jäi tonni käteen per mies.

Willbergin, kuten kenen tahansa suuren artistin uraan, on mahtunut myös laskukausia, jolloin on joutunut miettimään, miten pitkälle taiteilijan tie kantaa.

- Se ei ole ollut minulle koskaan mikään kärsimys - ei suosion huiput kuin alhotkaan. En ole pyrkinyt koskaan kumpaakaan. Olen vain tehnyt tätä duunia. Olen pitänyt huolta, että olen parhaimmillani, kun on tilanne päällä. Olen halunnut kehittää taitojani. Kitaransoiton opiskelu on jäänyt vähemmälle. Totesin, että on jotain ongelmaa tässä motoriikassa, kun sormet eivät oikein mene niin vikkelästi kuin toivoisin, sanoo laulaja.

- En ole ollut kovin ahdistunut suosion laskemisesta, mutta tuohon liittyy taloudellinen menestys ja toimeentulokin. Kun sillä alueella on ollut ongelmat näkyvissä, niin tulee huono fiilis ja se saattaa saada aikaan typeriäkin ratkaisuja. On tullut myöskin mieleen, että mitä duunia voisin tehdä, jos lopettaisin urani tähän. En keksinyt mitään muuta kuin että yksi kaverini on käytettyjen autojen kauppias. Sitä voisin tehdä uskottavasti.

Willberg kertoo samaan hengenvetoon, miten myisi toimittajalle käytetyn auton.

- Mä pitäisin myyntipuheen, mutta sen tarkoitus ei olisi huijata asiakasta, vaan pyrkisin asiantuntijuuteen ja kertoisin tosiasiat, mutta en tyrkyttäisi. Antaisin luotettavan myyjän vaikutelman.

Haastattelussa todetaan, että artisti saattaisi saada auton jopa kaupaksi.

Onneksi Pepen ei kuitenkaan tarvitse tosissaan miettiä tätä vaihtoehtoa. Nostetta on tullut vuosien varrella yhtä roimasti. Mestarit-kokoonpanon areenakeikat olivat 1990-luvun huikein suomalainen ilmiö, ja vuonna 2014 julkaistu Pepe&Saimaa-levy nosti Willbergin taas hypen ja ylistyksen keskelle.

(kuva: Senja Rapila)

"En piiloudu artistiroolin taakse"

Willberg muistelee upeaa Mestarit-kokoopanoa: Pepe, Kirka, Hector ja Pave Maijanen saivat yleisön uskomattoman innostuksen valtaan.

- Se oli ensimmäinen areena-kokoluokan suomalainen yritys. En oikein tiedä, kuka meistä oli liideri. Kun pidimme palavereja manageriien kanssa, niin tilanne meni usein näin: joku ehdotti jotain omasta mielestään merkittävää, Kirka pomppasi pystyyn ja huusi, että jes, joo, kyllä! Hector samaan hengenvetoon sanoi, että ei missään tapauksessa. Maijasen kanssa me ei sanottu mitään, nauraa artisti.

- Sekin ikäluokka, joka oli naperoita, muistaa vielä Mestari areenalla -konsertin. Oli sellaisiakin lauluja, kuin vaikka Rööperiin, jotka saivat Mestareiden myötä uuden elämän. Kävin muutama vuosi sitten päiväkodissa, niin he olivat opettaneet lapset laulamaan Rööperiin-kappaletta. Se oli aika liikuttavaa.

Pepe&Saimaa-levy nosti Pepen jälleen 2010-luvulla julkisuuden valokeilaan, ja levy poiki hänelle kultalevyn ja Emma-pystejä. Hän kertoo, että on saanut kokea urallaan erilaisia arvosteluja, mutta ei ole siltikään missään vaiheessa nähnyt järkeä verhoutua minkäänlaisen artistihahmon taakse.

- Ei minulla ole mitään roolia. Olen pyrkinyt parhaaseen mahdolliseen suoritukseen tilanteessa kuin tilanteessa. Arvostelijoille on pakko sanoa, että olen pahoillani, jos se ei riitä, virnistää Pepe.

- Joku kouvolalainen musiikkiarvostelija kirjoitti, että miksi tuo jätkä, jolla ei ole mitään karismaa, laulaa noin hyvin. Tällaiset asiat pitää nielaista. Se oli tietenkin henkilökohtainen loukkaus minun mielestäni. Mutta jos minulla olisi joku artistinimi, niin olisin voinut pistää sen piikkiin. Olisinko? Luulen, että en. Onko artistiroolista mitään iloa? Ehkä markkinoinnillisesti jos on todella tyhmä nimi, kuten minulla esimerkiksi.

Willbergin puheesta kuultaa se itseironian taju, mitä hänellä on oman tähteytensä suhteen. Hän tajuaa, että joillekin suomalaisille artisteille yksityisen minän erottaminen julkisuuden henkilöstä on ollut välttämättömyys mielenterveyden säilymisen kannalta.

- Joillekin se voi olla välttämättämyys. Ehkä mäkin heittäytyisin enemmän ja ottaisin tanssiaskeleita ja piruetteja esiintymislavalla, jos minulla olisi joku hahmo, virkkoo mies.

Toimittaja pyytää artistia miettimään, jos olisi joku hahmo, vaikka nimeltä Bile-Pepe, jonka kautta hän voisi aina välillä päästää höyryjä ulos.

- En mieti, purskahtaa artisti nauruun.

- Vaikka osaan kyllä tanssiaskeleet ja olen niitä opetellutkin, hän vinkkaa silmäänsä.

(kuva: Senja Rapila)

Lue myös: Pepe Willberg ja hittituottaja lopettavat yhteistyön - mitä tapahtuu suosiolle?

Lue myös: Pepe Willbergin Legenda-kiertue on täynnä hittejä - katso keikkapaikat

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat