Kuva: Fotolia

Suomalaisjuontajat muistelevat häitään: "En saanut pyyhittyä kestohymyä kasvoiltani"

30.07.2016 16:15 - Rea Tallgren

Kuka tutustui vaimoonsa tämän heitettyä häntä kävyllä nenään, entä ketä kosittiin eteisessä? Suomalaisjuontajat paljastavat elämänsä rakkaustarinat.

Suomen suurimpia häitä vietetään kolmella radiokanavalla, Radio Novalla, Radio Cityllä ja Iskelmällä perjantaina 19.8. Tuolloin kolme pariskuntaa saa toisensa suorassa lähetyksessä. Häät alkavat klo 9 vihkimisellä, jonka jälkeen häitä juhlitaan radiotoimituksissa hääkakun leikkauksen ja kuohuvan merkeissä.

Apukaasoiksi ja -bestmaneiksi pariskunnat saavat kunkin kanavan tähdet: Radio Novan Minna Kuukan ja Aki Linnanahteen, Iskelmän Anna-Mari Raaskan ja Mikko Siltalan sekä Radio Cityn Mikko Honkasen ja Ville Kinaretin.

Nyt häätarinansa kertovat suomalaisjuontajat. 

Ville Kinaret, Radio City: "En muista yhtään, mitä sanoin, kun kosin"

(kuva: Mikko Räsänen)

Olimme seurustelleet vuoden, kun kosin. Olimme jo suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta ja hommattu yhteinen asunto. Olin kulkenut sormus taskussa jo pari viikkoa, ja kun talvi-iltana käytiin lamputtomassa, pimeässä kämpässä josta näkyi Lauttasaaren korkeimmasta kohdasta koko Helsingin ylle, jonka lamput loisti upean näköisenä, pyysin nuorikkoani katsomaan näkyä ja livautin aukinaisen sormusrasian hänen eteensä ikkunalaudalle.

Kun vaimo kääntyi kysyvästi katsomaan, olin polvillani, enkä muista yhtään sanoinko jotain, tai kysyinkö mitään tai vastasiko vaimo mitään, mutta lopputuloksen perusteella meillä kuitenkin oli tilanteesta yhteisymmärrys.

Appiukko on sellanen perinteinen suomalainen kovaa työtä tekevä jämy mies, niin tosiasiassa enemmän jännitti kysyä siltä tyttären kättä kuin itse vaimon kosinta. Ite opein Pohojanmaalla, että lupa pitää kysyä – ei passaa varkain mennä naimisiin.

Häissämme oli muistaakseni noin 100-120 vierasta. Aika perinteisen kirkkohäät. Hyvää merellistä ruokaa ja lepposta yhdessä oloa. Ei ollut vaivaannuttavia leikkejä vaan ilakointia, musiikkia, ruokaa, perhe ja ystävät samassa tilassa samaan aikaan. Häissä oli parasta nähdä niin paljon rakkaita ihmisiä samaan aikaan (sitä ei tule koskaan muuten tapahtumaan tällä tavalla) ja viettää heidän kanssa yhdessä tärkeää päivää. Ja kyllä se oli tärkeää saada siunaus ja sinetti liitolle.

Vaimon kaaso piti niin hyvän, romanttisen ja tunteikkaan puheen heidän välisestä ystävyydestä, että meinasin tarjota sille omaa paikkaani. 

Jete Ollinen, Radio City: "Häät olivat aivan meidän näköisemme"

Seurustelimme noin 1,5 vuotta ennen kihlautumista. Tuosta ajasta asuimme kuitenkin saman katon alla reilun vuoden. Kosin hyvin perinteisesti kukkien kera polivillani anellen.

Olimme noin vuoden kihloissa ennen kuin pappi sanoi aamen. Häät vietettiin Mäntyharjulla, jossa on muuten Suomen toiseksi suurin puukirkko. Itse juhlat pidettiin Lärvätsalossa eli Mäntyharjun nuorisoseurantalolla. Lavalla oli luonnollisesti perinteinen koivumetsäkulissi, jollaisen varmaan kaikki kansakoulua joskus käyneet muistavat omista kevätjuhlistaan. Juhlaväkeä oli hieman reilut sata.

Menimme naimisiin heinäkuun viimeinen päivä, joka oli lämmin ja aurinkoinen, eli täydellinen rakkaudenjuhlia silmälläpitäen.

Bileet lähtivät hienosti käyntiin, kun kirkosta kuljimme juhlapaikalle pitkänä kulkueena. Minä tuoreen vaimoni kanssa istuimme hevosrattailla shampanjaa nauttien ja juhlakansa kulki perässämme, viulun ja haitarin soidessa.

Häävieraissamme oli paljon muusikoita, näyttelijöitä ja muita taiteilijoita. Päätimme vaimoni kanssa tilata heiltä erilaisia esityksiä. Nämä olivat sellaisia meille rakkaita lauluja, näytelmänkatkelmia ynnämuuta sellaista, jotka halusimme nähdä/ kuulla juhlissamme.

Näitä ohjelmia tuli sen verran paljon, että juhlamme alkoivat reilun tunnin mittaisilla iltamilla. Näin vältyimme niiltä vaivaannuttavilta ”hääleikeiltä” sekä puolijuopuneiden sukulaisten ekstempore-puheilta.

Sampsa Simpanen, Iskelmä: "Kaikki alkoi siitä, kun vaimoni heitti minua kävyllä nenään"

Tapasimme partioleirillä, jossa olimme molemmat ohjaajina. Tuleva vaimoni heitti minua kävyllä nenään ja minä heitin hänet järveen. Hänellä oli puhelin taskussaan. Tämä selvisi minulle myöhemmin, ja ostin hänelle uuden luurin.

Tästä alkoi miettiminen. Meillä on 10 vuotta ikäeroa, minä olin 29-vuotias, vaimoni 19. Aloimme kuitenkin ihastua.

Kosin rantakallioille. Halailimme siinä, ja sitten kysyi, että mentäiskö naimisiin.

Menimme naimisiin 21.2.2004. Paras muisto on se, että pidimme hääjuhlan ulkona. Oli pitkään ollut ikävä keli, muttaa kyseisenä päivänä paistoi aurinko ja oli rapsakat ja mukavat viisi astetta pakkasta.

Vaimollani on samanlainen kieroutunut huumorintaju kun minulla. Hän osoitti minulle että "tämä tässä kannattaa pitää." Parasta on edelleen se tunne, kun molemmat nauraa kippurassa jollekin asialle, jolle muut lähinnä hymähtää. 

Maria Salovaara, Iskelmä: "Mieheni piilotteli sormuksia kaapissa vuosikaudet"

Olemme tavanneet kotibileissä vuonna 2000 uudenvuodenkekkereissä. Mies ei ollut minusta vähääkään kiinnostunut ja päätin, että nyt otan selvää, mikä tämä mies oikein on olevinaan! Aloitteen tein siis minä. Tapasimme aika pian kotibileiden jälkeen, ja ensimmäiset varsinaiset treffit olivat parin viikon päästä. Mies pyysi minua kanssaan jääkiekko-otteluun ja lähdin. Kieltämättä siinä vaiheessa hiukan mietin, että mahtaako tämä nyt johtaa yhtään mihinkään!

Mieheni kosia minua eteisessä. Sormukset olivat hänellä kädessä ja kysymys kuului, olisikohan näille käyttöä. Kihlauduimme. Joku voi todeta, että olipa kylmää ja karua, mutta minusta se oli hieno hetki. Siinä se oli: häivähdys romantiikkaa arkipäivän keskellä, tosissaan oleva mies ja sormukset, joita oli piiloteltu pitkin kaapinperukoita jo vuosia!

Häät olivat meidän näköisemme. Paljon ystäviä juhlimassa kanssamme! Juhlimme aamuseitsemään. Hienoimpia hetkiä oli miehen lauluesitys häissä. En osannut aavistaa ollenkaan ja yhtäkkiä lavalla olikin mies laulamassa kantria. Montgomery Gentryn She Don’t Tell Me To oli kappale

Mietin tätä aikanaan paljon, mistä voisin olla varma siitä, kuka on oikea. Kysymys on vaikea eikä siihen ole kovin yksioikoista vastausta: moni juttu vaikuttaa. Nyt 16 vuoden yhdessäolon jälkeen voisi yhtenä asiana mainita luottamuksen. Luottamus siihen, että silloinkin kun on vaikeaa ja riivitään syvissä vesissä, toinen on siinä vierellä.

Se on sitä myötä ja vastamäkeä. Kun seinä tulee vastaan, sen murtamiseen tarvitaan molempia.

Niina Backman, Nova: "Kinusin kosintaa pari vuotta"

Tapasimme mieheni kanssa kuvatessamme yhteistä tv-ohjelmaa Huumaa. Siitähän se lähti todella nopeasti. Minusta tuntuu, että molemmat olivat yhtälailla kiinnostuneita toisistamme. Pidimme aika pitkäänhän suhteen salassa. Siihen oli syynä sekin, että ei oikein tiedetty, kuinka vakava suhteemme oli ja mihin suuhtaan se lähtisi. Mutta hyvinhän tässä on mennyt viimeiset 11 vuotta!

Minä kiusasin ja kinusin kosintaa varmaan pari vuotta ennen kuin minua kosittiin. Olimme olleet veneilemässä ystäviemme kanssa ja siellä pohtineet, että olisipa ihana omistaa oma vene. Siitä pari kuukautta eteenpäin istuimme liikennevaloissa vanhassa autossamme, lapset huusivat takapenkillä, verensokerit olivat alhaalla. Minä siinä sitten totesin, että kyllä se vene olisi niin kiva, että pitäisikö siihen alkaa säästää rahaa.

Mieheni totesi siihen, että jos me veneen ostamme, emme sitten kyllä naimisiin pysty menemään, koska siihenkin tarvitaan rahaa. Kysyin mieheltäni, oliko kyseessä kosinta. Hän hämmentyi, koska sitä ei se todellakaan ollut. Minä kuitenkin käänsin sen niin, ja huusin "kyllä!" - ja siinä se kosinta sitten oli.

Menimme naimisiin seuraavana kesänä. Olin häiden suunnittelemisen ajan todella onnellinen, pohdimme yhdessä kaikkea teemaväreistä hääbändiin. Edellisenä päivänä, kun olimme koristelemassa juhlapaikkaa, satoi kaatamalla ja ajattelin, että tästä tulee katastrofi, mutta seuraavana päivänä aurinko paistoi ja taivas oli kirkkaansininen. Se oli täydellistä. 

Menimme naimisiin Temppelinaukion kirkossa ja sieltä oranssilla kuplalla ajoimme Valkosaaren telakalle juhlimaan. Yhteen päivään latautui hurjana odotuksia, ja välillä tuntui, että koko juhlaa tarkkaili sivullisena. Olin aivan täynnä onnea ja häähumua - minulla oli kasvoillani sellainen kestohymy, jota ei pystynyt kumittamaan. 

Valitsen mieheni jokaikinen päivä, ja hän valitsee minut jokaikinen päivä. Meillä on yhteinen päämäärä ja haluamme mennä sitä kohti. Hänen kanssaan minun on hyvä olla. 

Lue myös: Suosituimmat hääkappaleet selvitettiin - suomalaiset suosivat amerikkalaisia hittejä

Lue myös: Hääpäivä kertoo paljon avioliiton kestosta - lue, millaiset häät takavat onnellisen yhteiselon

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat