Kuva: Henna Koste

Yhtä Muumikirjaa Krista Kosonen ei pysty lukemaan tyttärelleen itkemättä: "Sanojen voima"

08.09.2019 11:15 - Henna Koste

Näyttelijä Krista Kosonen on ahminut kirjoja aina. Hän uskoo, että se oli myös avainasemalla teatterikouluun pääsemisessä. Pienen tytön äiti haluaa tartuttaa lukuinnon myös lapseensa.

Joka kymmenes nuori valmistuu peruskoulusta ilman riittävää lukutaitoa. Se on huolestuttavaa näyttelijä Krista Kososen, 36, mielestä ja siksi hän onkin yksi Read Hour -kampanjan lähettiläistä. Tänään YK:n kansaivälisenä lukutaitopäivänä 8. syyskuuta kampanjan on tarkoitus pysäyttää koko Suomi lukemaan kello 19. 

Kosonen kiertää kouluja Dreamsterit-tiimissä ja kertoo nuorille muun muassa, kuinka oma juttu voi löytyä. Yleisössä on aina joku, joka haluaa näyttelijäksi. Silloin Kosonen ottaa aina puheeksi kirjallisuuden, joka on ollut avainasemalla hänen unelmaurallaan. 

- En ole koskaan ollut harrastajateatterissa. Teatterikoulun aikaan hain vasta Ylioppilasteatterille. En harrastanut tanssia, laulua tai akrobatiaa. Väittäisin, että ainoa asia, jota ilman en olisi päässyt teatterikouluun on lukeminen. Olen aina lukenut hirveästi, Kosonen kertoo.

Hän korostaa, että lukeminen edistää monia asioita, joita näyttelijä tarvitsee. 

- Kaikista tärkein asia on empatia. Se, että pystyy samaistumaan toisen ihmisen tunteisiin, elämään tai kulttuuriin. Lukeminen oikeasti avaa maailmoja. Näyttelijänä se on äärimmäisen tärkeää, ihmisenä myös, Kosonen korostaa.

Mielikuvituksen harjoittaminen ajaa myös näyttelijän kirjojen pariin. 

- Minusta mielikuvitusta voi harjoittaa, kuten jalkapalloiluakin tai hauiksen kasvatusta. Näyttelijälle mielikuvitus on työkalu, jota käytetään koko ajan, Kosonen huomauttaa. 

Matala kynnys kirjojen pariin

Mikael Jungner kohautti hiljattain totemalla napakasti Twitterissä, että kirjat ovat vanhentunut käyttöliittymä ja, että ne ovat usein aivan liian pitkiä. Hän ei myöskään surrut lukuinnon vähentymistä. Kosonen ei voisi olla asiasta enempää eri mieltä. 

- Kaikenhan voi sanoa typistetysti, mutta minkälainen maailma se sitten on? Minusta kaikki liittyy taiteessa siihen, että miten tehdään. Se, että Hamletia esitetään vuosisadasta toiseen perustuu siihen, että miten se tehdään ja miten se kerrotaan, Kosonen kuvailee. 

Kosonen harmittelee, että älypuhelimien ja sosiaalisen median myötä hänenkin keskittymiskykynsä on kärsinyt. Vaikka hän ahmiikin kirjoja, toteaa Kosonen, että hänelläkin on usein tiiviisti puhelin kourassa. 

- Olen saanut oman puhelimeni vasta 17-vuotiaana. Koko lapsuuden vietin Haukilahden kirjastossa koluten ensin lastenkirjat, sitten ne kaikki heppakirjat ja nuorisokirjat. Mutta mitä tapahtuu, jos lapsi kasvaa kännykkä kädessä? En ole mitenkään täydellinen ihminen lukemisen suhteen tai siinä, miten luen lapselleni, mutta ainakin tiedostan sen, hän toteaa. 

Kososelta ei tarvitse kysyä erikseen kirjasuosituksia. Niitä tulee rivien välissä kymmeniä - laidasta laitaan. Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevaan toimitukseen hän on tullut alakerrassa sijaitsevan kirjakaupan kautta. Sieltä ei tarvinut lähteä tyhjin käsin. Kosonen tietää, ettei kirjan tarvitse olla klassikkoteos ollakseen hyvä. Hän toivookin, että lukemisharrastuksen aloittamiseen olisi mahdollisimman matala kynnys.

- Ei tarvitse aloittaa mistään Rikoksesta ja rangaistuksesta. Kannattaa aloittaa jostain, mitä joku suosittelee. On esimerkiksi todella laadukkaita sarjakuvia. Ehkä kuitenkin jotain muuta kuin hymyllä höystettyjä muotiblogeja, Kosonen kannustaa. 

Nipsuun ja Nasuun on helpompi samaistua kuin prinsessaan

Kososen pian neljä vuotta täyttävä tytär rakastaa kuunnella, kun vanhemmat lukevat hänelle kirjoja. Tällä hetkellä meneillään on Muumipeikko ja Pyrstötähti. 

Aiemmin keväällä Kosonen kertoi Helsingin Sanomissa, että hänen tyttärellään on vahvasti prinsessavaihe. Lapsi on kokenut olevansa kaunis ja ihana, kun hän pukeutuu pinkkeihin prinsessa-asuihin. Äitinä Kosonen on aina korostanut, että lapsi on ihana vaatteista riippumatta. Kosonen on päättänyt hyväksyä tyttärensä konservatiivisuuden, koska niin häntä ohjeistettiin tekemään. Miten prinsessat näkyvät iltasatuhetkissä?

- Prinsessasatujakin meillä on hirveästi, mutta ne vähän ärsyttävät minua itseäni. Ne naiset ovat vihollisia toisilleen ja kuningas määrää, mitä tyttärille tehdään. Nalle Puh ja Muumit ovat meillä suosittuja. Niiden kautta on ehkä helppo käsitellä tunteita. Nipsu tai Nasu ovat pieniä ja arkoja, ja heihin pieni voi samaistua kuitenkin paremmin kuin prinsessaan. Tyttö tykkää leikkiä prinsessaa, mutta näiden tarinoiden kautta hän enemmän käsittelee tunteita, Kosonen pohtii. 

Yhteiset lukuhetket ovat tärkeitä myös äidille. Toiset kirjat herättävät tunteita toisia enemmän.

- Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjaa en saa luettua loppuun itkemättä. Se loppu on niin koskettava. Se on hieman hämmentävää, jos äiti itkee, kun lukee jotain. Sanojen voima, Kosonen hymyilee. 

"Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää, 

nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää"

Tove Jansson - Kuka lohduttaisi Nyytiä (WSOY), suomentanut Kirsi Kunnas

5 x Kristan kirjat

Lapsuuden suosikkikirja: Merja ja Marvi Jalon hepparomaanit

Kirja, jonka olen lukenut useamman kerran: Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

Viimeksi luin lapselle: Tove JanssonMuumipeikko ja pyrstötähti

Kirja, joka on juuri nyt kesken: Monia, Paulo Coelhon kirjat eivät ole juttuni. Pauli Kohelon sen sijaan ovat.

Kirja, jota luen juuri nyt: Deborah Levy - Things I Don't Want To Know

Lue myös: Kirjojen lukemisella useita terveyshyötyjä – jo muutama minuutti päivässä riittää

Lue myös: Naisen ostaman kirjan välistä löytyi koskettava yllätys - kuva leviää netissä

Uusimmat